Heipähän hei.
Toimituksen lounaissiiven nuhanparannusosaston viikkopärskeet heilautetaan tähän nyt kyllä.
***
Nuhastahan se pakko puhua on. Flunssista puhujat tiputtavat herkästi ensimmäisen kirjaimen pois ja lunssista taas puhuttiin jo Juha Vainion yhden sortin kuntoilulauluissa takavuosina. Moisesta ei nyt ole kyse.
Vaan asiaan.
Viime vuoden paras urheilijakin sai pystinsä maanantaina, ja voittaja oli suunnistaja Minna Kauppi.
Se sitä on jotenkin ilahduttavaa. Suunnistus joka tapauksessa on niitä lajeja, jotka ovat lähellä tavallista ihmistä ja tavallisen ihmisen kuntoliikkumista. Jos urheileminen sinällään ei tunnu omalta hommalta, kuntoilumielessä omaksi iloksi harrastetun suunnistamisen voi aina naamioida kartankäyttö- ja luonnossaliikkumisharjoitukseksi. Molemmat ovat ihan yleisesti hyviä taitoja, joka tapauksessa. Alkuunkin pääsee maastokartalla, keksityillä rasteilla, lenkkareilla ja lähimetsiköllä.
Tottahan suunnistaminen MM-tasolla on tiukkaa työtä ja kaukana leppoisasta hölköttelystä. Olisiko palkinto kuitenkin koko lajille sellainen arvonkohotus, että se innostaisi metsiin painattamaan jokusen sellaisenkin, jolta oma arkikuntoilulaji vielä puuttuu.
Samat sanat voi tietty sanoa salibandymaajoukkueesta, joka sekin sai pokaalinsa.
***
Kulttuuria kanssa. Tämä uusin Vares- elokuva on ehtinyt jo saada enemmän kehuja kuin ne aiemmat yhteensä, ja siihenhän riittää jo se, että filmeihin on saatu taltioitua mitään kirjojen tunnelmasta. Pelkkä juonenkäänteiden kopiointi kun ei oikein riitä, ja aiemmissa Vareksissa sekin oli tehty kehnosti.
Materiaaliahan moista elokuvaa varten filmataan melko tavalla. Moni avustaja vallankin saattaa pettyä, jos juuri se kohta, jossa itse on ollut taustalla seisoskelemassa, onkin leikattu lopullisesta versiosta pois.
Samansuuntaisia kokemuksia on täälläkin.
Kesällä tuli ajettua polkupyörällä ja tietty sitten osuttua paikalle, missä filmiä juuri kuvattiin. Turvaliivikaveri pysäytti polkemisen hetkeksi, kunnes kohtaus vähän päässä olisi saatu purkkiin. Takaraivoon jäi kuitenkin kytemään toive siitä, että ehkäpä sitä itsekin siellä jossain kuvassa vilahtaisi.
Elokuvaa en vielä ole nähnyt mutta vähän tätä kesäeleganssini – soikeaksi pesty t-paita, reppu, paljaat koivet ja kurainen fillari – näkymistä kyllä sittenkin epäilen. Elokuvan alaikäraja on vain 15 vuotta.
***
Mitenhän tätäkin nyt sitten pitäisi tulkita. Viikonloppuisiin kulttuuripääkaupungin avajaisiin on tulossa porukkaa pilvin pimein, kutsuvieraille on omat looshinsa ja näin. Tiedotteen mukaan arvovieraiden joukossa on ministereitä ja muita.
Jäi nyt vaivaamaan, että onko arvovieraille sitten kerrottu että siellä parveilee kaikenlaisia poliitkkojakin seassa.
***
Sitä aina marmatetaan, että kunta tai kaupunki on niin erkaantunut tavallisen ihmisen elämästä.
Ei se ihan niinkään ole.
Lueskelin tuossa Salon teknisen toimen siivoustoimen loppuraporttia, missä on isketty mustaa valkoiselle siitä miten mitäkin kiinteistöä hoidetaan.
Ihan se ainakin oli tutun tuntuista. Erään päiväkodin kohdalla luki, että ikkunoita pyritään pesemään vuoden aikana.
***
Heip.
aku.poutanen@pernionseudunlehti.fi
