Skip to main content

Tervepä terve. Toimituksen koillisnurkan viikkosipulit freesataan tässä seuraavaksi.

***
Puurolla on vissi osuus aamuissa. Usea se torppa, jossa keitellään aamukahvin kylkeen kaurapuurot.  

Lohturuoistahan puhutaan nykyään. Usein lohturuoka on joku lapsuuden maku.   Jos pakettien design on mittari, puuroa lohdukkaampaa ei ole. Osa kaurahiutalepaketeista on samannäköisiä kuin 1980-luvulla. 

Tästä tietysti olisi parempi olla hiljaa, tai joku keksii että paketin pitää olla interaktiivinen ja puuron nimenkin jotain stomach management field full power setupia.  Ei pidä.

Puuro ei ole peruskauraa, vaan kaikkea muuta. On pitkää ja lyhyttä hiutaletta, on pikahiutaletta ja hidasta. Kaupan hiutalehyllyllä tulee sama ahdistus kuin viisi kilometriä pitkän saippuahyllyn äärellä: mihin näitä kaikkia tarvitaan, kun tavoite on sama, osti minkä vaan tuotteen. Pitää saada nahka pestyä tai maha täyteen.

Edellä oleva vaan ei pidä paikkansa. Sillä on eronsa, miten tavoitteeseen päästään.   
Koillisnurkan koekeittiöön ilmestyi näet tuliaisia Päijät-Hämeestä, säkillinen pienen Vääksyn myllyn kaurahiutaleita. Täällä rannikolla osataan kaikki, mutta myönnettävä on että mylläys on hallussa muuallakin.   Jo pussin avaaminen kertoi eron. Ison tehtaan ryynipaketti tuoksahtaa kartongille, pienemmän myllyn pussukasta pelmahti kaurapellon aromi.  Lusikallinen hiutaleita maistui kuin tähkästä irrotettu jyvä.  Sama aromi säilyi valmiissakin puurossa. Ison tehtaan tuote on vertailussa ahtaalla. Ehkä jonkun muun pienen yrityksen ryyni pistää  paremmaksikin.

Eihän tässä mitään uutta ole.  Lähiä ja luomua pitää ruoan monelle olla, on kyseessä pihvi, porkkana tai aperitiivi.
 Näköjään on eronsa sellaisessakin tuotteessa, jossa ei luulisi.

***
Jalkapallokausikin on saatu alkuun. Tämähän näkyy kioskeilla: ennen lauantain pelikierrosta on vakioveikkauspisteille jonoa.   
Päättämättömimmät pistävät merkin usein tasapelikohtaan.  On sanottu sellaistakin, että se on sitä ristinuskoa.

***
Kesällä riippumatossa passaa keskittyä vakavaankin kirjallisuuteen. Monen haasteenahan on kustavilais-afrikkalainen suurromaani, tämä  Alastalon Malissa.

***
Heip.
aku.poutanen@pernionseudunlehti.fi

Jaa artikkeli: