Tervepä terve. Toimituksen itäpistokkeen viikkolataukset otetaan tässä seuraavaksi.
***
Sinänsä on yhdentekevää, ottaako muun ilon irti keväästä vai katsooko vaalitenttejä.
Tarkoitan, että näinä päivinähän sitä ihminen mielikseen ajelee pisteestä toiseen näköalareittejä pitkin. Muuttolintujen tulo on sillä mallilla, että jokivarren kautta koukkaava tie saattaa opettaa jotain pääväylää enemmän. Jälkikäteen myös paikallinen autopesulayrittäjä kiittää.
Vaan samaa lenkinteon makua on noissa tenteissä. Jokainen lupaa siinä mielessä yhtäläistä, että työtä ja hoitoa ja toimeentuloa pitäisi riittämän, talouden päästä tasapainoon ja kunkin voida suunnilleen hyvin. Tehän tiedätte. Siinä sitten tulevat erot, mitä kautta maaliin halutaan koukata ja mitä tahtia ja keitä kiilataan penkalle.
Ylioppilaskokelaista moni toivoo todistukseensa älliä ja äänestäjistä moni kaipaa ehdokkailta älliä.
Ällillä alkavat täältä katsoen kiireiset korjattavatkin asiat. Luontokato, lasten hyvinvointi ja lääkäripula vaativat pikaista puuttumista eikä näistä oikein auttaisi vain lätistä.
Jotenkin ironisesti tässä noiden vaaliohjelmien vuoksi kasvaa oma ruutuaika: kännykkä saa pysyä piironginlaatikossa, mutta telkkariruutu loimottaa senkin edestä.
Pelkästään työn vuoksi seuraamisesta ei ole kyse, vaan vilpittömästä uteliaisuudesta: miten monella eri tavalla voi jonkun asian nähdä.
Ruutuaika on joka tapauksessa ollut tapetilla viime aikoina: entisen muodollisen motkotuksen sijaan kannetaan nyt todellista huolta siitä, mitä vaikutuksia käteen kiinni kasvaneella puhelimella voi etenkin nuoremmille olla.
Vaan näkyy tuo olevan tahmeasti monen varttuneemmankin räpylässä: jokohan kohta autoteollisuus kehittelee tekniikan, joka estää kuskia räpeltämästä auton liikkuessa.
Aika muuten todella on muuttunut: joskus autoilu oli tapa nähdä uusia paikkoja ja maisemia, nyt kunkin oma kottero on yksi ympäristö lisää selata somea. Puolensa siinäkin on, mutta kovin usein sosiaalisen median väännöt ja tekemällä tehdyt kohut tuntuvat nykyään tuoreilta kuin neljättä kertaa lämmitetty eineslaatikko.
Toisaalta ällät tulevat taas kuvaan mukaan: linturetkellä olisi kiva tunnistaa, onko lammella liro vai lokki. Moni kaivaa taskun pohjalta esiin netin ja tarkistaa. Joskus ympäristöön sopivammalta tulisi pitää mukana lainastosta haettua lintukirjaa.
Noin muuten voi vain todeta, että äänestämään. Leikkimieltä unohtamatta: kukapa estää liikkumasta äänestykseen eksoottisempaan paikkaan kuin tutuimman marketin tuulikaappiin.
Vielä joskus tämä osa-aikainen saarelainen antaa äänensä yhteysaluksella tai edes lossiyhteyden päässä ja taas on älliä matkassa: lautta on lastattu lipukkeilla.
***
Heip.
aku.poutanen@pernionseudunlehti.fi
