Tervepä terve. Toimituksen koillislahden viikkoviima kärvistellään tässä seuraavaksi.
***
Katoavaista on mainen kapina. Nuorenahan sitä miettii, että ei halua olla perinteellinen eikä pitää kiinni tietyistä tavoista. Kun ikä alkaa alkaa nelosella, huomaa että kiinni pidettäviä omia tapoja on aika paljon.
Yksi on se, että pyhäinpäivänä pitää käydä mökillä saaressa. Pitkän aikaa tuntui siltä, että se on samalla kapinaakin: sisäkansa on jo nostanut veneensä ja päättänyt uintikautensa, mutta itse vielä päräyttää parta huurussa menemään.Tosin valtakulttuuria on melkein nyt sekin. Viikonloppuna tuli laskettua menomatkalla useampi kalaporukka ja paloipa monella mökillä valo, vaikka miten on marraskuu. Saariston asukasluvusta on kannettu huolta, mutta kausiluonteinen elämä siellä jatkuu yhä. Venealan yrittäjillä on tällä menolla edessä sen sortin bisnes, missä samana päivänä nostetaan syksyn viimeisiä paatteja ja lasketaan ensi kauden ensimmäisiä.
Jotain Veikko Huovisen Hamsterit -kirjasta tuttua syksymökkeilyn viehätyksessä on. Mainiossa teoksessahan hankitaan talvivarastoja: säilykkeitä, polttopuita ja muuta. Kun pakkanen ja pyry tulevat, kelpaa istua uunin edessä kirja sylissä ja tietää, että kellari on täynnä herkkuja. Mikään ei ole niin mainiota kuin sään poikkeustila, jos siihen on varautunut.
Arjesta irti pääsemisestähän on kyse. Kellon sijaan syysmökkeilijä laskee aikaa vaatteiden määrästä. Näillä säillä tunnin kuluttua saapumisesta on keittiö sen verran lämmin, että pipon saa riisua. Neljän tunnin päästä saa ottaa pois pitkähihaisen paidan. Seuraavana aamuna tarkenee jo pelkissä verkkarihousuissa. Villasukista saa luopua juhannuksena.
Yrityksestä huolimatta sosiaalista kanssakäymistä ei voi välttää ja sätkynkin ainekset ovat olemassa. Sen tietää, että susi tahi muu pedon kirjoissa oleva väistää ihmistä. Kun lauantaikävelyllä polun varresta kuuluu käheä yskäisy, käy mielessä silti monenlaista vaihtoehtoa lähestyjästä ja riskeistä. Paljon selkeämmäksi ei muutu, kun kanervikosta rynniikin beagle, joka ei kuulu alkuperäislajeihin. Enemmän sitä olivat kohta koiran jälkeen näkyviin tulleet kaksi oranssiliivistä kaveria, jotka olivat opettamassa nuorille koirille metsän tapoja ja peuroja laskemassa.
Jotain metkaa on siinäkin, että omassa metsässä kesken erakoitumisen päätyy sanomaan käsipäivää ja vielä vaihtamaan kuulumisia. Pitäjän väki sieni- tai muulla metsällä on torpan liki liikkuvista sivullisista vaihtoehdoista sittenkin mieleisin.
***
Ja sitten on nuo verot, joista ei enempää kuin että puolensa ja puolensa. Aamuteeveessä kuullakseni käytettiin kielikuvia ja pohdittiin duunarin takataskusta vietävää viipaletta. Isoin siivu taskusta liittyy urheiluun. Yritin kerran sporttisesti loikata yli aidan ja hyppy meni sen verran sananmukaisesti naulan kantaan, että sen jälkeen ei ollut koko taskua.
