Heipä hei.
Toimituksen lounaisnurkan uudelleenorganisointiosasto on laatinut viikkoraporttinsa. Ei kolmena kappaleena, mutta kumminkin.
***
Viime viikon puheenaiheisiin kuului Kaari Utrion ajatus ”kuolemapillereistä” :sen mukaan jokaisella tulisi olla oikeus päättää lähtönsä hetki ainakin, jos sillä välttyy päätymästä viime metreillä laitoshoitoon.
Metakkahan tästä nousi ja kirjailija joutui tarkentamaan, että kyseessä oli ennemminkin hätähuuto kuin sanatarkka esitys: pitää sanoa riittävän pahasti, että joku reagoi.
Ja jokuhan reagoi. Esimerkiksi radion ykkösaamussa oli onni, että Utrio oli mukana lähetyksessä puhelimitse ja vain täysin eri laitaa edustava professori Sirkka- Liisa Kivelä istui studiossa. Muuten olisi kuultu aamun ratoksi radioitu nyrkkeilyottelu.
Menköön nyt keskustelunherättäjänä tuo, mutta entä sitten. Heitossa oli yksi ikävä yksityiskohta, johon moni on turhaan tarttunut. Ei nimittäin olisi kannattanut ottaa mitään ikärajaa mukaan puheisiin. Eihän se 70 vuotta ole kuin näyttää.
Ensimmäisen esimerkin voi ottaa melko lailla ihailemastani Jörn Donnerista, joka selätti pari syöpää ja julkaisi juuri tässä uuden kirjan ja elokuvan ja ennen seuraavia projekteja esittää yhä tutun teräviä mielipiteitä. Mies täyttää seuraavaksi 77.
Itse ajattelin olla yhtä vedossa aikanaan. Työikä tässä pitää pysyä edes joidenkin kanssa väleissä, mutta eläkkeellä pitää ehtiä aiheuttaa pahennusta senkin edestä.
Mutta miten keskustelua jatketaan. Jos nyt sovitaan, että ei puhuta tietyn iän ohittaneista ihmisistä, niin minkä ohittaneista sitten. Kuka sitten arvioi ja kuka päättää, että tämä tässä on riittävästi elänyt. Eipä sitä elämisen velvoitetta voi kellekään antaa, mutta olisi se vähän likilaskuinen loppu tablettikin.
Jotenkin tässä alkaa kummasti olla sen Tanskan kotihoito- mallin kannalla. Miksi ei sitä meillä osattaisi.
***
Tietty voi jokainen vaikuttaa siihen, miten tämä maallinen tomumaja viime metreille asti kulkee.
Jotenkin ilahdutti alkuviikon tutkimustulos, jonka mukaan kevytmargariinit eivät ole se paras vaihtoehto. Rasvaa on vähemmän, mutta se on kovemmassa eli huonommassa muodossa. Voissakaan ne eivät ole parhaassa muodossa. Rypsiöljy on aika hyvä.
Jätetään nyt yleistykset vähemmälle, vaikka moni tunteekin teräskankia, jotka elävät satavuotiaiksi terveinä ja iloisina, vaikka kuitupitoisimmat asiat jääkaapissa ovat koskenkorva ja kuohukerma.
Arvannen, että moni kevytkaman nimiin vannova nimittäin ulosmittaa hyödyn siinä, että määrät ovat sitten paljon isompia.
Voileipähän tässä tietty on yksi malliesimerkki. Miksi sille pitää läntätä kaikki mahdollinen ja vähän mahdotonkin joka kerta: jättileipomon höttösämpylän päälle kasvirasvasössöä, muutama siivu nollaprosenttista juustoa ja seitsemän ohuenohutta leikkelettä. Vaihtoehto b on pala kemiöläisestä ruisleivästä, mikä ei tarvitse päälleen edes margariinia; viipale kunnon juustoa ja muutama kurkunkappale ja siinä se: maku on rehevä, elämäniloinen ja suutuntumakin kunnon ruoan.
Se on sitten jo bonus, että tietää mitä syö.
***
Tämä tietty jaksaa puhuttaa, työttömyys ja työllistyminen ja uudelleenkoulutus ja kaikki sellainen.
No, ainakin telkkarissa osataan antaa ihmisille ihan itse kunkin lahjoja vastaavia hommia.
Näin tässä eräänä päivänä vahingossa sen Big brother- ohjelman mainoksen, missä oli katkelma illan ohjelmaa. Siinä kilpailijoiden tehtäväksi oli annettu lappaa muovikauhoilla vettä ammeeseen.
***
Heip.
aku.poutanen@pernionseudunlehti.fi
