Heipähän hei.
Toimituksen lounaista lohkoa kynnetään jälleen. Käydäänpä rukiille.
***
Jonkinmoista kahden kerroksen väkeä tässäkin maassa.
Hesarin tiistaisessa kolumnissa pohdittiin, pitäisikö vanhustenhoito rahoittaa toisin kuin parhaillaan; maksajana voisi olla valtio, joka keräisi kyllä rahat kunnilta mutta eri perustein kuin nyt.
Ensimmäisten joukossa ehti kommentoida joku parempituloinen, joka oli sitä mieltä että kyllä jokaisella jää elämän aikana sukanvarteen rahaa, joten loppumetrien hoidon voi maksaa itsekin.
Tämä tietty kiitettävästi osoittaa, että jos ei ole tietoa kansalaisten talousasioista valtakunnanpoliitikoilla niin ei aina kanssaihmisilläkään. Eihän tässä tarvitse ottaa esimerkiksi kuin parilapsinen, noin keskipalkkainen ja tavallisen asunto- ja autovelkainen perhe. Sikäli kun minä tiedän, niin kuun lopussa jos tällaisessa klaanissa on selvää rahaa jäljellä kaikkkiaan satanen, se on jo hyvin. Yleensä maksuun on sitten tällaisessa vaiheessa tulossa dieselveroa tai muuta pakollista, eli sillekin rahalle on ottajansa. Tähän pääsee hyvin ilman, että ohjelmassa olisi isompia matkoja tai turhaa ostelua. Uudet farkut kerran vuoteen ei nimittäin vielä ole ylellisyyttä.
Eläkevakuutusihmiset aina kehuvat, paljonko eläkettä kertyy jos joka kuu maksaa työikänsä sen kolme- neljäkymppiä. No, kertyyhän sitä mutta monessa torpassa ajatus ei lämmitä; neljäkymppiä per aikuinen on jo liki satanen yhteensä ja sepä voi olla tekemätön paikka ennen kuin ollaan viisissäkymmenissä ja vähintään potkittu tenavat omilleen.
No, tämä kaikki tietysti pätee vain, jos elämäänsä haluaa keskipalkkaisten työvuosienkin ajan jotain sisältöä. Kai sitä saisi menoja tiristettyä, jos uskaltaisi täristellä paikasta toiseen vuoden 1991 japsilla ja kuluttaisi iltansa ja viikonloppunsa television edessä lojumalla.
Siinähän sitä olisi tietty ansainnut sen ihmisarvoisen vanhuuden, jos työikä meni muissa tunnelmissa.
***
Priorisoidaan sitä kyllä muuallakin, ainakin bussifirmoissa ehkä.
Sarjassamme ”havaintoja moottoritieltä” voitaisiin tällä viikolla evästää, että oma ilmainen ajanvietteensä voisi olla seurata erimaalaisten turistibussien puuhia ja olemusta.
Olen joskus ajatusleikkinyt ihan ennakkokäsitysten perusteella, missä maassa sitä Suomen lisäksi mieluiten joutuisi sairaalahoitoon. Pohjoismaista kaikissa, Hollannissa ja miksei Saksassakin. Kaikista on syntynyt jotenkin siistin ja säntillisen maan mielikuva, olkoon että joku Hollantikin tunnetaan myös huimausaineista ja muista.
Mutta nämä linja-autot. En tiedä, saako siinä joku ennakkoluulo vahvistusta, jos kertoo että venäläiskilvissä olevat bussit tuppaavat olemaan eniten maantietä nähneitä, harmaimpia ja savuttavimpia. Hollantilaisilla on sairaimmat väriyhdistelmät mutta aika siisti kalusto. Saksalaisilla on varman päälle molemmat, ja sikäli kun olen ohittaessani ehtinyt katsoa, myös vakavin tunnelma. Venäläisissä autoissa puolestaan on havaittu iloinen korttirinki jo aamukahdeksan jälkeen. Paljon näkee myös perin siistejä, tanskalaisia autoja, joiden peräpeilin tekstejä en myöskään suosittele tavaamaan sataneljäkymppiä taulussa.
Jos turisteja joku mieli palvella, niin tämän otannan perustella joku muukin kieli kuin englanti voisi olla käypäinen.
***
Viikon ruoka-aiheessa yhdistyvät nämät talousasiat ja itärajan terveiset.
Erään uutisen mukaan opiskelijat tinkivät taantumassa ensin ruokamenoistaan.
Älkää hyvät ystävät sentään. Kunnolla syöminen pitää mielen terässä.
Tämä nyt tietysti tuli mieleen, kun rakentelin karjalanpaistia tässä päivänä eräänä. Siinähän sitä kiireisen ja vähärahaisen opiskelijan sapuska on: kympin aineksista tekee sitä sellaisen panoksen, että siitä syö yksi ihminen viikon. Lisäksi se on niin helppoa tehdä että jos siitä ei selviä, kannattanee harkita omillaan asumista uudestaan muutenkin. Ja pikaistakin, periaatteessa: lihojen käristämiseen menee se viisi minuuttia, minä aikana silvotaankin ne kasvikset, sipulit ja lantut ja muut. Emmeet pataan, vettä ja suolaa ja pippuria päälle ja loppuehtoon paketti saakin muhia uunissa. Kun homman tekee pyhäillan ratoksi kuntoon, onkin pitkälle arkiviikkoon päivälliset olemassa.
Että lakatkaa nyt lässyttämästä siitä nuudelimuhjusta ja tonnikalasäilykkeistä.
***
Jossain luki juuri, että Tapani Kansalla on ollut jotain epäselvää esiintymispalkkioiden saamisissa.
Ymmärtäähän tuon, jos taiteilijaa jurppii. Etenkin, kun iltapäivälehdessä kerrottiin että joku kansanedustajaparikunta kävi etelässä kansan rahoilla.
***
Heip.
aku.poutanen@pernionseudunlehti.fi
