Ajattelevat sähköpostiohjelmat. Ah, miten ihana asia. Ne kertovat minulle mitä minun pitäisi ostaa ja minne mennä ja ehkä jopa kenen kanssa. Loin itselleni kolme vuotta sitten sähköpostitilin, jota ylistettiin minulle kuin uutta keksintöä. Tajusin ohjelman hyvät puolet heti ja jatkoin puolestani kehumista jokaiseen suuntaan. Olin löytänyt täydellisen sähköpostin. Olen vieläkin samaa mieltä, mutta nyt, muutaman vuoden sitä käytettyäni olen huomannut siinä hieman tunkeilevia piirteitä. Se kun on yleistä pidemmissä suhteissa.
Sähköpostini nimittäin heittelee minulle sponsoroituja linkkejä viestieni sisältöön liittyen. Jos ystäväni lähettää minulle ruoka-aiheisen viestin, sähköpostini oikeassa laidassa kysytään ”haluatko syödä terveellisemmin?”. Kyllä kiitos. Kuin tilauksesta linkin alle ilmestyy toinen linkki, joka sitten sisältää reseptejä terveellisiin ruokiin. Kun viesti sisältää elokuva-aiheista keskustelua, kysymys on ”treffit tänä iltana?”. (Tässä välissä työkoneeni kirjoitusohjelma kehottaa tarkastamaan sopiiko sana ”treffit” kirjoittamani tekstin tyyliin. Sopii.) Taloussanomien uutiskirjeen kohdalla puolestaan vinkataan rikastumisesta ja osakekaupoista. Kun viestittelen ruotsiksi, linkit ovat ruotsinkielisiä, kun englanniksi, ne ovat luonnollisesti Amerikan kielellä. Sähköpostiohjelmani siis kahlaa häikäilemättä postini läpi, ja lupaa kysymättä rinnastaa ne ties mihin epäilyttävään toimintaan. Se ehdottaa minulle työpaikkoja ja suunnittelee viikonloppuni. Vielä se ei sentään varaa matkoja ilman minun lupaani, mutta kai siihenkin pian ryhdytään. Ehkä se silloin vain lähetettyjen viestien määrän perusteella ilmoittaa minun tarvitsevan lomaa ja syöksee tulostimesta pari lentolippua Madeiralle. Se toimii kuin sihteeri, oikea käteni. Mutta miksi se ei keitä minulle kahvia?
Eräänä päivänä tajusin, että se tarjoaa minulle myös yliluonnollisia kykyjä. Sen ansiosta minun on mahdollista muuttua näkymättömäksi yhdellä klikkauksella. Se ilmoittaa minulle: ”Olet näkymätön – siirry näkyväksi”. Tuntuu kuin olisin heittänyt Harry Potterin lailla näkymättömyysviitan harteilleni. Nyt kukaan ei enää näe minua, voin olla piilossa maailman pahuudelta ja turhilta viesteiltä. ”Klik”. Olen taas näkyvä.
annamari.merta@gmail.com
