Tervepä terve. Toimituksen itätaivaan viikkotähti sytytetään tässä seuraavaksi.
***
Tosin viikon urheilutähti taitaa tulla lähinnä lounaasta, kun Argentiinan sijaintia kartalla miettii.
Yksi viikon teemoista on sulaminen. Moni valmislaatikko on jo aattoa varten sulamassa ja sunnuntaina sulivat päällimmäiset lumet ja toiveet Ranskan jalkapallovoitosta.
Nimi taitaa olla enne, ainakin mitä maailman parhaaksi jalkapalloilijaksi nimettyyn heppuliin tulee. Messiaaninen hahmohan kentän laidalla pelin jälkeen nähtiin: metka kaapu harteilla, kaikkivoipa olemus ja yleisön joukossa ihailijoita ja epäilijöitä.
Ja kas. Vapahtaminen ja muut tutut aiheet pitävät pintansa joululauluissa. Monessa viisussa hoilataan esimerkiksi juuri tähtivyöstä, vaikka enemmän kovilla on jouluaterian syöjän ympärille köytetty mikä vaan vyö.
Vanhatkin joululaulut ovat kuin se tutuin glögitiiviste: jokin nostalginen käy oikealla tavalla nokkaan, tavara maistuu sinälläänkin ja uudelleenlämmityskin onnistuu. Ryydittää sopii, mutta liika imelyys pilaa annoksen.
Ja onhan noita versioitu. Takavuosilta muistuu mieleen muun muassa Pedro´s Heavy Gentlemenin sopivan levoton joululevy. Suomi-rockin suurista nimistä moni on sorkkinut aihetta, kuka enemmän ja kuka vähemmän irvaillen. Ismo Alangon laulu jouluyöstä, jona laulaa saa, on jälkimmäistä lajia ja kiistattoman komea. Heikki Salon kappale Muurahainen taivaassa vie metsien ja pitopöytien sijaan kaupungin joulukadun kuhinaan. Maaseutuun ja metsiin vie muuten moni kipale, mutta aisakellon saisi jättää vähemmällekin.
Viime viikolla korvaan osui kitaravelho Timo Kämäräisen versio Sydämeeni joulun teen -kestokappaleesta. Kardiologit tietävät asiasta loput, mutta saavutus sinällään on, että kappale parani vaan, kun pois jätettiin sekä sanat että laulu.
Monestihan ilahduttaa, kun kirja, laulu tai elokuva jotenkin yllättää. Jouluelokuvien klassikko on Fanny ja Alexander, mikä on kuin suklaakonvehti maksapasteijatäytteellä: kuoren alta paljastuu jotain odottamatonta. Kirjalliselta puolelta Veikko Huovisen pikkujuttu kahden juopon joulusta on ylittämätön. Siinä ei ole kuorta ollenkaan ydintö peittämässä, mutta aikaan sopivaa myötäeloa on joka rivillä.
***
Perinteiset muistutukset maltista joululiikenteessä ovat paikallaan tänäkin vuonna.
Maanpuolustusintoko vai mikä saa harjoittelemaan panssariajoneuvon kuljettamista. Tarkoitan, että monen kärryn tuulilasiin näkyy raavitun huurteeseen vain postiluukun kokoinen kurkistusaukko kuten sotakalustossakin. Omalla tavallaan ilahduttavaa olikin lukea uutinen, joka kertoi poliisin antaneen eräänkin iglun kuljettajalle harjausharjoituksia. Mene ja tiedä, soiko sen auton radiosta tämä tuttu kappale, jossa maas on hanki ja järki jäässä.
***
Hyvää ja turvallista joulua.
aku.poutanen@pernionseudunlehti.fi
