– Mikä tämmöne asja ny mahta olla? Voik lehte präntätä jotta jemt perättömi jutui? Eisunka kummituksi ol olemas?
– Kyl niit on ollu mailmasivu. Henkimail on nii monimutkane, ettei sitä ihmisjärk ymmär.
Näit asjoi sitä ehtosin pohriskeltti ja väitelttinki see jälkke, ku sanomalehten tul uutine, et Turus jossan Nummenpaka nurkkis kummittele.
Mää olin sillo simmone vähäne flik, eikä muu sanomalehres kiinnosta ku sarjakuva. Mut sit rupes kiinnostama, ku see kummitukse toilailuist ol vähän pääst lehres. Sitä seurasiva nii nuare ku vanhakki ympärs maakuntta, niin Perniös ku muhalki.
Kumlanteri vintis kuulus öisse aikka vallan kauhja ulina. Se pit simmost meteli, ettei nukkumisest tullu mittä.
Mitä enemä sitä seuratti nii sitä enemä ihmise “muistiva” kaikki vanhoi kummitusjutui , tietenki iha torenperässi. Joku ol tapettu, joku toine ol taas vetäny ittes hirtte vintti jonkun parrun päähä ja jostan vintilt pehkuje joukost ol löyretty juursyntyne lapse luit. Kaik ne levottoma sialu ulisiva ja parkusiva, ku ei ne ollu päässy siunattu maaha.
Siin sitä sit ol funteramist, et mitä kamaluuksi siäl Kumlanterin tuvas o mahtanu joskus tapahtu. Välil se kummitus ol puhkunu siäl sauhuhormis nii kovi, et hellaluukkuki ol lentäny auk ja kaik tuhka levisivä yltympärs pitki huanet.
Mun miälestän se kummitus ol hiukan pöhkö, ku ei se sit mittä oikke repäsevä saanu aikaseks, ulvos ja pöyväs yäkaure ja välil pöllyttel tuhka pitki seini.
Mut sit tuliki tärkjä uutine lehte. Polisi menivä yäks Kumlanteril vahti ja ottiva lehtikuvaja felisäs.
See ol nii jännä uutine, ettei ehtol meinanu uni tulla silmä ollenka. Voisik lehres olla iha oikja kummituksen kuva! Mää kuutelin korva höröläs, ku isoma pohtisiva sitä asja monelt kantilt. Luanistak kummitukse kuvamine? Jos sitä präiskäse salamavalol päite, nii jääk siit filmil mittä, mittä muut ku valkone plät. Ja ne polismiähe sit, mitä heitil o meininkis tehrä, jos he satusis sen kummitukse näkemä. Meinavak he otta seen kiine? Ja jos nii mil konstil, onk sil jotta simmost knääkki, mist vois napata kiine?Vai liukenek se vaa heitin kynssistäs pois.
Joku ol sitä miält, et jos polisi ei nappakka sitä kiine, jos hee vaa kuulusteleva “Kukas oles ja minkäkaltasel asjal liikus, ku tääl ihmissi peljätteles?”
Toine meinas, et jos siält vinti hämärist oikja kummitus tulsis äiji vasta, nii hee mensivä aikamoisel ryminäl siält alas ja Musta-Maijal pakko , nii et kummi vinkusis.
Kumalanterska ol varmast aika prottelas, ku hää joutus sit pitämä virkavaltta herävälttäs ja keittämän kaffet heitil.
Äijä söivä häne voileippiäs ja pullias ja litkisivä litrakaupal kaffet tai mitä poroliänt häne pannusas sit oliki, pula-aikka ku eletti. Sit äijä rupesiva viäl vetämä tupakki, nii et koko kamar ol sauhu vallas. Jos siäl sauhu joukos olsis joku haamu sattunu leijuma, nii tuski sitä kukka olsis huamanukka.
Välil kummitusvahti kävivä sit vintintrapus kurkkamas, et jos jotta liiket olsis ollu, mut ei. Kumlanterki men kans muarovuaks vuarolas kurkkama, mut ei , ei näy mittä. No ei tiätenkä näkyny, ku hää ite istus polismiästen kans samas kaffepöyräs. Hää meinas, et jos se kummitus pelkäs, ku Must-Maija ol pihal. Mut häne muijas sanos, et kyl Lonttistentiäl on totuttu polisautoi näkemä, ku siäl ol simmone huanomaineine talo. Hää väit, et pahakiele ova jutelle, et kyl siin talos on poliiseiki käyny asiakkain, jos ei ny juur virka-auton kans nii muute.
No mee varottin kovi uutissi ja kuvi, mut petyttin pahankerra, ei tullu mittä enä.
Sillo eletti sitä aikka, ku asunoist ol kova pula niin Turus ku muhalki. Vuakralautakunnast tulttin ihmiste huussolleis mittama kuinpal o neliöi ja kui montta ihmist siäl assu. See ny o selvä ettei siit kaik tykäny. Sitä yritetti keksi jottan kaukassi sukulaissi, ketä oliva tulos sihe asuma, et ei voi otta kettä viarast.
Kumlanterilki oltti harmisas, ku ei saanu ite valkata vuakralaissias. Joku vanhemp, siivo pariskunt olsis viäl voinu mennä, mut jos lykätä iso räkäne kakaralaum tapetei likastama ja repimä ja kukkapenkei sotkuma, nii se ei kyl sovi. Siit se vintis asuva kummituski sit hermostus pahanpäiväsest nii et täytys iha ulvoma ruveta.
Heikkohermosema vuakralaise muuttiva pois, mut lautakunnast määrättin taas uure tilal.
Lopultas virkavalt tul sihe tulokse, et see kummitus ol Kumlanteri ite hommama. Kumlanterskat harmit nii viätäväst, et hää sai koko yän passata äiji iha suattas ja sitä tupakihaju hää ei saa varma ikä karteneistas pois. Hääki olsis tahtonu ruveta pöyvämä ja parkuma mailma vääryt.
Mantar