Skip to main content

Kyl mee olla pallokrillimiähi

– Mitäs kolistelet siäl, Niku kysäs, ku hää ol juur tullufillarillas Unskin pihal.
– Jaa moro vaa, sääki oles lähteny liikkel. Mää tätä ikivanhapallokrilli täält yritän kaiva framil. On nii harvinaise korja ehto, et nyy täytty ruvetakrillama makkara.
– Puhut asiaa veliseni, vastas Niku ja heilut muovikassitas.
– Kato sää oles tullu oikke evätten kans ja jottan kilinäki kuulu siält makkaroitte välist.
– Ei sääkä ol hommanu viäl mittä hianompa krilli?
– Ei enkä homma! Tää piissa mul, vastas Unski.
– Sama peli meil. Armi ku on ain vähä komeuren perä, on mont kertta ehrottanu, et tarttis osta nykyaikasemp ja hianonp vehje, mut mää sanosin jyrkäste ei.
– Uskalsik sää ?
– Juu, kuvitteles ny, et meijän pihal olsis simmone parimetri levjä hökötys ja mää olsin siin förkkel eres ja käännäsi kenkänpohjan kokossi pihvei ja muit sörsselei.Ei tul mittä. Kyl mee olla molema pallokrillimiähi.
– Jaaha, siält Kerttuki lopultas. Onkos kalasääsken pesäs kaik kunnos?
– Ainaki viäl o. Kyl niinpal harmit, ku viimevua se vareksen pahalaine pääs ne muna syämä. Onpa torelas mailm täys linnulaulu ja käkiki koitta viäl saara äänes mahtuma paremppie väli.
– Otas ny makkara, ne ova juur parhamillas. Juu, ei siin kovin kummost petolinttu tarvit, ku yks vareski saa paha tuho aikaseks. Siin sitä nährä, ku ain sanota, kui hualetont taivalintuje eläm o, et nee senku ilostas vaa lauleleva. See o iha pötypuhet.
– Nii ain, joka suupala jälkke täytty vahti, et hyäkkäk joku mun kimppusan. Ja pesätäs täytty vahti, muute joku tule ja siappa poikase ja viä omien poikaste syätäväks. Ol siin sit ilone ja laulel vaa huvikses. Siin laulamises on kysymys vaa revivi valttamisest , et tää puu tai pönttö o mun ja
jos joku tule liia liki, nii sit tule nokkapokka.
– Ja tiätyst sil laulamisel sit yritettä tehrä vaikutus toisse sukupuale, ku oikke rinta rottinkil mellastetta , et kyl tää poika on paras, muistut Nikoki.
Se o vaa harmi, ku tää lauluaik jää nii lyhkäseks, kesäkuus on jo hiljasemppa ja heinäkuus mone lähtevä jo takasi eteläpäite, ku ova saane poikse lentokuntoseks. Kui heitil nii kova kiiru o, eik tääl olsis mukava olla, ruakkaki on vaik kuinpal, kaikelaissi hyttyssi ja paarmoi.
– Armiki ol kerranki tyytyväine, on tää vaa nii hiano konsertti, ettei paremast väli. Mut mitä see yhre kimittäjän kans tehrä, ku joka aamu ku aurink nousse, nii see kimittä siin akkuna al, nukkumisest ei sit enä tul mittä. Kottaraist sihe varrotti, mut tuliki tommone kiminkine.
Unski naura hekot ja ehrot, et sul on kaks vaihtoehto. Kyl see käenpiik on kova poik kimittämä, mut sun täytty vaa ajatella, et koht seeki kaver siit taas lähte ja sit sää saas nukku. Tai sit Niku vetäse pöntö alas.
– Juu ja mä tuanki sen toho teijä makukamari viäre, toho omenpuuhu. Otetas vähä palanpainiket erinomase hiano ehton kunniaks.

Mantar

Jaa artikkeli: