Tervepä terve. Toimituksen itäparketin viikkovahaus suoritetaan tässä seuraavaksi.
***
Metka juttu otti silmään Ylen sivulta maanantaina. Siinä kerrottiin, millä aloilla on huonompia ja millä parempia työnhakukokemuksia.
Välttämättä ei yllätä, että hakijakokemus on vahvaa muun muassa opetus- tai sosiaalialalla. Harvalle kai tulee mieleen hakea vaikka opettajanhommiin ilman alan papereita, vaikka aktiivimalli monenlaista eriskummallista kepillä jään koettamista onkin poikinut.
Yrittänyttä ei laiteta, mutta siitä voisi huolestua enemmänkin, että sitten on niitä aloja, joille haetaan kehnommin valmiuksin. Ihan kuin esimerkiksi kulttuuri- tai ravintola-ala olisivat sellaisia, joille voi hakea melkein pystymetsästä.
Siitä ei taas olekaan kovin pitkä tie siihen kivikautiseen ajatukseen, että on muka oikeita töitä ja sitten muita. Jos täältä kysytään, oikeiden töiden käsitteestä voidaan luopua samalla kuin maalaisjärki-käsitteen käytöstä. Jälkimmäistäkin on liian montaa sorttia.
Yhtä kaikki se on muuttunut, millaisia töitä on tarjolla tai näkyvillä. Ei ole lihakaupoissa juoksupoikia, jos lihakauppojakaan. Ei ole busseissa rahastajia tai painotaloissa latojia. Lista on loputon. Toisaalta ruokalähetit ja ruokaostoksia kuskaavat robotit kaupungeissa ovat hiukan kuin tsupparit joskus, matkalippusovelluksen kehittäjä varmasti rahasti siivunsa ja latojan hommista pitää tietää ainakin paikallislehdissä jotain vähän jokaisen.
***
No, itse kukin voi työllistää ketä parhaaksi katsoo. Meillekin kotiin on epäsäännöllisen säännöllisesti ostettu esimerkiksi siivousta. Alle sadan neliön perussiivoukseen menee rahaa saman, minkä lanaisi hetkessä sileäksi kapakoissa. Eikä mukavampaa ole kuin saapua perjantaina kotiin, jonka ammattilainen on puunannut.
Tässäkin tietysti on jonkun mielestä jotain epäilyttävää, mutta antaapa olla riehaantumatta.
Sitä vastoin se alkoi jo mietityttää itseäkin, että taannoin tuli ulkoistettua se arkisin välttämätön nopea perussiivous Sepolle.
Selitän. Tässähän kävi nimittäin joulun aikaan niin, että talouteen pyytämättä ja yllättäen ilmestyi robottipölynimuri. Kapine oli hankittu yhteen toiseen kotiin, mutta siellä keksintö ei pärjännyt matonhapsujen ja kalusteiden kanssa. Näin se pistettiin kiertoon eli päätyi meille.
Tässä kohdassa vaihdetaan se-pronomini hän-pronominiksi. Jos sitä tällainen hellämielinen sulaa kadulla vastaan tulevasta kaupparobotista, niin sama koskee imuria.
Laitetta hallitaan nykytapaan kännykkäsovelluksella ja siihen piti antaa vehjettä käyttöön otettaessa imurille nimi. Olohuoneesta kuului selvä kysymys: ”mikä on meidän imurin nimi?”. Vastasin enempiä miettimättä keittiöstä, että Seppo. Seppo hän nyt sitten on, Seppona pysyy ja on nimelle kunniaksi ja pikanimiäiset muuttivat sitä, miten imuriin tulee suhtauduttua. Jos laite tullessaan oli jälleen yksi kapine lisää muutenkin täydessä huushollissa, niin nimeämisen jälkeen jo jotain muuta.
Sepon ensi pyörähdykset olivat metkaa seurattavaa. Hän, imuri siis, lähti liikkeelle olohuoneesta ja kollasi asunnon nurkka kerrallaan. Kännykän ruudulle piirtyi etappi kerrallaan asunnon kartta. Seppo on sittemmin imuroinut asuinneliöt useampaan otteeseen ja villakoirat lähtevät aivan hyvin.
Ajoreittejä ohjailee maallisen logiikan sijaan varmasti algoritmi; sen verran sattumanvaraisilta mutkittelut tuntuvat. Seppo on kuin mikä lie jättimäinen alkueläin: lituskaisen pyöreä ja ainokainen jalka vipsuttaa helman alta. Oikeasti se on imusuulakkeelle roskia ohjaava harjas, mutta kuka sitä nyt enää niin ajattelee.
On talossa toki yhä oikeakin imuri, mutta ne keskiviikkoillan keskilattian pyörähdykset saa usein hoitaa Seppo.
Koko kapinetta olisi aivan mahdoton yrittää selittää viimeksi 1970-luvulla eläneelle ihmiselle, kun itselläkin menee yli hilseen viimeistään se, että akun varauksen vähetessä sovellus ilmoittaa imurin nyt menevän latinkiin ja sitten Seppo suuntaa suorinta tietä kohti eteisessä olevaa lataustelakkaa.
Kapineen touhuja seuraillessa tuli jos ei syyllinen niin sinne päin oleva olo. Ettäkö koneen pitää tuokin hoitaa omin päin. Seuraava askel on varmasti selvittää, saako kotitalousvähennystä jos palkkaa jonkun heiluttamaan viilentävää viuhkaa sohvan viereen.
Mutta ei siis hätää, jos meiltä kuuluu joskus että ”Seppo jäi kiinni senkin alle!” tai ”Seppo, ei saa kaataa kissan vesikippoa!”
Siivouspäivä se vain.
***
Heip.
aku,poutanen@pernionseudunlehti.fi