Tervepä terve. Toimituksen itäluokan viikkopulpetti sijoitellaan tässä seuraavaksi.
***
Viikon kieliuutinen tulee Espoosta, missä teatteri lyhensi nimensä & -merkiksi.
Tuohan lausutaan ”et”, kuin sanaparin ”Espoon Teatteri” alkukirjaimet.
Pölhöä tietysti, vaikka nykyään on kehujen arvoinen asia, jos lähtönimi on suomea eikä lopputuloskaan pakolla väännettyä englantia.
Ja tässä tapauksessa tietysti on kätevää, jos ohjelmistoon joskus otetaan siitä ruttuisesta avaruusolennosta kertova näytelmä. Selvitään yksillä valomainoksilla.
***
Kieliasia kävi mielessä myös Kemiönsaaren kotisivulla käydessä. Sieltä otti silmään mainoslause ”Missä saaristo ja maaseutu kohtaavat”.
Jos tämä oli kysymys, vastaus on: karttaruudussa. Tarkoitan, että on saaristo maaseutua sekin, vaikka vähemmän maista ja enemmän vetistä.
***
Varsinainen ahkerointi sattui lähialueella. Lauantai meni muuttotalkoissa erään Salon historiallisen kirkonkylän alueella.
Yhdeksän tuntia huonekalujen kantamista vastannee seitsemää tuntia kuntosalilla ja jälkiolo oli oikealla tavalla runneltu.
Tämä tietysti pisti miettimään kestävää kehitystä ja muuta. Mitä enemmän kestävän kehityksen mukaisia eli pitkäikäisiä huonekaluja, sitä paremmin kestävät myös polvet ja hermot.
Selitän. Ikean huonekalujen mieleenjäävin piirre on se, että ne pitää koota itse. Moni on onnistunut, harva ilman rauhoittavia. Kokoamisen jälkeen purkamisen saati toisen kokoamisen onnistumisen todennäköisyys on vähäinen. Kannettavina kalusteet ovat viheliäisiä: jos eivät liian painavia, niin kuitenkin valtavia möhkäleitä.
Tässä rinnalla satavuotias päästävedettävä sänky tai vaikkapa vanha kunnon Lundia ovat voittajia. Sen kun ottaa osiksi ja kasaa perillä, ilman työkaluja muuten. Ei pala hermo eikä petä välilevy.
Muuttohomma muuten on ennen muuta luovaa työtä. Kekseliäisyys on valttia, kun pitää saada mööpeli mahtumaan sellaisia rappuja ylös, joita sen ei pitäisi mahtua.
Astialaatikon pudottua varpaille tai astiakaapin jäätyä jumiin porstuaan kuullaan työmaalla myös kekseliäitä uusia ilmaisuja.
Soitintehtailla voitaisiin seuraavaksi vielä olla luovia ja keksiä ilman työkaluja osiin purkautuva piano.
***
Heip.
aku.poutanen@pernionseudunlehti.fi
