Skip to main content

Lakeus kutsui

5.1.20228 tammikuun, 2022Tähdellistä

Tervepä terve. Toimituksen koillisterminaalin viikkolähtöselvitykset tehdään tässä seuraavaksi.
***
Sehän oli vuoden loppupää matkailuotsikoiden aikaa. Tuhatmäärin peruttiin lentoja ja näille tanhuvin saapumaan päässeiltä kävivät iltariennot vähiin rajoitusten vuoksi.

Tipaton tammikuu tai ei, matkailu- tai ravintola-alan yrittäjiä ei käy monen tipan vertaa kateeksi.

No, omalla tavallaan myhäilytti otsikko, joka kertoi CNN-kanavan nostaneen kotoisen Lahden kaupungin maailman parhaiden matkakohteiden joukkoon.
Vaan mikäpä hänessä: useinhan vahingossa syntyy se unohtumattomin elämys ja sama pätee retkikohteisiin.

Koilliskulmastakin piti singahtaa pariksi välipäiväksi jonnekin sopivan kauas työ- ja kotimaisemista. Pari tuntia autossa piisaa tähän.
Rajoitukset sulkivat vähän joka oven, mutta eivät sentään melkein vihoviimeistä vapaata Airbnb-palvelun kautta löytynyttä vuokramökkiä, joka sijaitsi kaikista maailman paikkakunnista Loimaalla.

Makustellaanpa hetki paikan nimeä ja mitä tulee mieleen. Hieno maatalousmuseo, laakeat maisemat, mielikuva yritteliäisyydestä ja loistava paikallislehti. Epäilemättä monelle rakas paikkakunta, mutta kauempaa katsova ei ole ikinä miettinyt sitä oikein yöpymiskohteena.

Vaan kerranko sitä itsensä yllättää: mökki varattiin ja perillä odotti perin pittoreski vanhan tallin päätyyn rakennettu tupa ihan isäntäperheen pihapiirissä.

Kieltämättä ensimmäisenä iltana ruokaa laitellessa oli heikkoa vahvempana se olo, että tässä nyt jonkun ihmisen kotona kokkaillaan, pitääpä olla erityisen ihmisiksi. Yhden illan aikana tunne hälveni – ehkä yllättäen, ottaen huomioon että tämä tapahtui ilkialasti suunnillen keskellä pihaa, paljussa toki.

Luonnonrauhaa oli tarjolla sitä kaipaavalle ja olisiko tuota tullut ikinä muuten otettua reipasta kävelylenkkiä sellaiseen paikkaan kuin Metsämaan kylä. Vielä olivat toiminnassa paloasema, kirkko, päiväkoti ja pankkikonttori. Hautuumaa oli jo aika lailla hiljainen.

Yhtä kaikki sitä alkoi miettiä, millä joku kohde voittaa kävijänsä suosion niin, että nimi tulee painettua mieleen seuraavaakin rospuuttokautta ajatellen. Olennaisinta taitaa olla, että perusasiat ovat kunnossa: pitää olla siistiä ja puhdasta ja vastaanoton ystävällinen. Sympatiapisteitä saa jo sillä, että mökkiopas on kirjoitettu riittävän rautalangasta vääntäen. Hienokaan lukaali ei yksin riitä, jos ikkunasta näkyy korpikuusten lisäksi mörrimöykky.
***
Kaiken päälle on pakko vähän uudistaa joulusanastoa.

Sitähän monesti puhutaan, että joulu on antamisen ja saamisen aikaa. Sanoja voi kukin tulkita miten haluaa, mutta tosiasiassa on päinvastoin.

Tämä taas tuli mieleen tiskikonetta tyhjennellessä jouluillallisen jälkeen. Pöytä oli ollut varmaan vaatimattomammasta päästä, mutta silti siinä oli salaatit ja rosollit ja kaikelle soosit ja kalaa neljää lajia, kalkkunat ja lootat ja perunat ja voit päälle. Joka purkissa on kauha, lusikka, haarukka tai atulat tai jokin muu seivästin.

Siis antimista viis: jouluihmisen tuntee ennen muuta siitä, että hänellä on kontillinen ottimia.
***
Heip.

aku.poutanen@pernionseudunlehti.fi

Jaa artikkeli: