Uusiokierrokselle

Tervepä terve. Toimituksen koilliskierrättämön viikkojätteet lajitellaan tässä seuraavaksi.
***
Pienestä on kiinni, mikä jae kuuluu mihin astiaan. Enkä viittaa siihen, että samaa saarnaa kierrättävä pastori niin ikään voi kierrättää jakeita.

Ylen aamulähetys kertoi maanantaina jäteauton kuskin arjesta ja kuultiinpa siinä sekin toive, että kartongit olisi tärkeä kierrättää.

Yksi kirjain vaihtamalla päästään Vietnamiin, mistä tulleet uutiset kertoivat sikäläisen helppoheikin sinänsä yritteliäästi koettaneen tehdä bisnestä käytetyillä kondomeilla, jotka oli pesty ja uudelleen pakattu.

Tapaus on tietysti vistottava, mutta opettaapa sen, että ei kannata liian yksityiskohtaisesti neuvoa.

Meinaten, että onkohan tuolla nyt luettu turhan kirjaimellisesti tulkiten sitä viisautta, jonka mukaan vain käytetty ehkäisyväline suojaa.

***
Paljon tietysti muutenkin riippuu siitä, miten asiat ilmaistaan ja miten luetaan.

Autolautta Amorellan onnettomuudessa ei ole vitsailtavaa, mutta sanavalinta otti silmään. Väylältähän löytyi luotauksissa jotain, ja alkuviikon uutisissa löytöä luonnehdittiin merkittäväksi.

Nimenomaan. Pohjan kivet ja muut on syytä merkitä.

***
Kirjauutuuksia riittää ja toinen toistaan kiinnostavampia. Kovin paljon näkyy ilmestyvän elämäkertoja, ja mikäs sen parempi.

Tarkoitan nyt oikeita elämäkertoja, en viime vuosina tulleita fanikirjaviritelmiä, jotka harvemmin antavat lukijalle mitään, tai edes katsojalle: osana imagonrakennuskampanjaa näiden kirjojen kuvatkin on otettu viimeisen vuoden aikana juuri kuten päähenkilö toivoo. Kiinnostavuudessa nämä tietysti häviävät vanhoille kenkälaatikkolöydöille mennen tullen. Saati sille, että haastateltujen joukkoon mahtuisi myös joku kriittinen ääni.

Yksi mielenkiintoisimmista on etukäteen ajateltuna M.A.Nummisen muistelmateos. Ei sillä, että miehen laulua jaksaisi montaa säkeistöä, mutta muuten moneen ehtinyt Numminen on metka heppu ja enemmän punk kuin kuusi särökitarabändiä yhteensä. Kun tämä yhdistyy laajaan lukeneisuuteen ja odotettavasti lakoniseen kirjoitustyyliin, niin eiköpä tuon kanssa vielä vietetä hauskoja hetkiä.

Yhtä lailla kiehtoo Kari Tapion elämäkerta. En ole varsinainen ihailija, mutta mutta kirjan kirjoittanut Antti Heikkinen on tehnyt aiemmilla kerroilla niin hienoa työtä, että kirjan on pakko olla hyvä. Miehen romaanitkin ovat mainioita. Paikallislehti Pitäjäläisessä aiemmin työskennellyt Heikkinen todistaa samalla sen, millaista osaamista pienissä toimituksissa saattaa piillä. Koilliskulmasta nostetaan kollegiaalista hattua.

Uusia äänikirjojakin tulee ja toisenkin yöjunamatkan saa varata siihen, jos aikoo kuunnella Volter Kilven klassikon alusta loppuun.

Lauluntekijä-kansanedustajan uusi elämäkertahan vastaavasti paljastaa, mitä tapahtui Alatalon salissa.

***
Heip.

aku.poutanen@pernionseudunlehti.fi

Jaa artikkeli: