Jos seinillä olisi korvat, Kurkelan koulussa ne saisivat nyt ehkä vähän levähtää. 
Aluksi ne kuulivat kymmeniä vuosia lasten ääniä. Sen jälkeen vuorossa oli vuosia musiikkia, kun hirsiseinien suojassa toimi äänitysstudio. Nyt koulussa on ainakin silloin tällöin varsin hiljaista.
–Hiljaisuus on minulle yksi iso asia, sanoo Helena Mustelin koulun pihalla.
–Olin juuri päivän Turussa, ja se on kuin palkkaa saisi kun taas palaa tänne.
Kurkelan kaksi koulurakennusta ovat saaneet uuden emännän myötä uuden elämän.
Helena Mustelinin päätyminen Kiskon kumpuilevaan maisemaan on tarina sekin. Takana oli 20 vuotta hevostilan yrittäjänä, kun ajatus maisemanvaihdoksesta alkoi polttaa aina vain kovemmin. Pian hakusessa oli paikka asumiselle, joogakurssien pitämiselle ja muillekin tapahtumille.
–Kolme vuotta etsin uutta paikkaa, ensin saaristosta. Etenkin meren rannalla hinnat ovat kuitenkin mahdottomia.
Kurkelan koulu tuli vastaan netissä puolivahingossa ja käynti paikalla toi varmuuden.
–Tähän pihaan saapuminen oli kuin olisi kotiinsa tullut.
Ihan suoriltaan ei kouluun voinut muuttaa asumaan: kaksi koulurakennusta, pinta-alaltaan yli 700 neliötä, on käyty läpi ja remontoitu käytännössä lattiasta kattoon.
–Perusrakenne oli iloksemme terve, ei ollut kosteutta eikä vinoutumia.
Yläkoulun rakentamaton vintti muutettiin oleskelu- ja majoitustiloiksi, molemmissa rakennuksissa siirreltiin seiniä ja nyt majoitustilaa on kummassakin talossa. Makuuhuoneista jokaisessa on oma teemansa: esimerkiksi sinisävyinen on nimeltään Talonpoika, sen vieressä on vihreä Leenan kammari. Yhden sisustusta on ohjannut feng shui ja Pellava-huoneessa on luonnonmateriaaleja.
Koko juttu Kiskosta painetussa lehdessä
