Tänään vietetään ystävänpäivää.
Pyhän Valentinuksen päivä muualla on ennen muuta rakastavaisten päivä, Suomessa juhlitaan sen nimen mukaan helmikuun neljäntenätoista päivänä ystävyyttä.
Mitä se sitten on, pitää kysyä viisaammilta – heiltä, joilla ystäviä on ja myös ajatus ystävyyden arvosta.
Nuorisotila Narikasta löytyvät tiistai-iltana samalta sohvalta Anniina Hurme, Teemu Työppönen ja Unto Salminen.
Anniina sanoo heti kärkeen, että ystävyys on tärkeää. Teemu jatkaa miettimällä, että ilman ystäviä ei ehkä pärjäisi tai ainakin tilanne olisi outo.
–Tylsää se olisi, sanoo Unto ja kolmikko herkeää nauruun.
Arkisimmillaan ystävyys on sitä, että on joku kenen kanssa jakaa arkisia asioita, loikoilla sohvalla tai pelata tietokoneella iltaisin, miettivät pojat. Tai että on joku, joka heittää mopoautollaan urheilukentälle, virnistää Teemu.
Mukaan tulee kohta vakavampia sävyjä. Kriisitilanteissa ystävyys punnitaan ja se vasta nouseekin arvoonsa. Ystävä on se, joka kuuntelee vaikeatkin asiat, ja huomaa ne joskus itse.
–Usein kaveri huomaa, että nyt ei ole toisella kaikki kunnossa, vaikka toinen ei olisi sitä edes itse huomannut, Anniina miettii.
Hyvän ystävän ei tarvitse olla ihmeellinen ihminen; tavallinen riittää hyvin. Kolmikko miettii, että tärkeintä on, että ystävä on.
