Skip to main content

Ylönkylän suurnavetta – harkitsematonta päätöksentekoa

Ylönkylän suurnavetan paikan valinta on ollut ympäristöllisesti harkitsematonta ja aiheuttaa lähimmälle naapurille ja siellä harjoitettavalle viljelytoiminnalle kohtuuttomia riskejä.

Täytyy ihmetellä, mikä tässä suurnavetta asiassa on niin merkittävän tärkeää Salon kaupungille, että paikan valinnalla ollaan valmiita tuhoamaan alueella hyvin käyntiin lähtenyttä erikoiskasvien viljelytoimintaa. Jos asiaa ajatellaan maataloustukipolitiikan kannalta, niin alue ei ole eikä tule olemaan varsinaista karjankasvatusaluetta. Ne alueet ovat pohjoisempana. Perniössä ja laajemminkin Salon alueella erikoisviljelykasveista on tullut merkittävää taloudellista toimintaa, joka on perinteistä viljan viljelyä kannattavampaa maataloutta.

Erikoisviljelylle ja varsinkin lehtivihannesten viljelylle puhtaan kasteluveden saanti on ensiarvoisen tärkeää. Tällaiset alueet pitäisi rauhoittaa kasvinviljelytoimintaan ja sijoittaa suurnavetat, jos joku niitä välttämättä haluaa perustaa, sellaisille alueille, joissa riskit jäisivät pieniksi. Olemme joutuneet naapurina erittäin hankalaan tilanteeseen, kun navettahankkeelle on myönnetty nyt ympäristölupa.

Olemme vuokranneet tilamme pelloista 76 ha vihannesviljelijälle, joka harjoittaa lehtivihannesten (mm. varsiselleri, salaattisipuli, purjo) laajamittaista viljelyä. Hän on tehnyt merkittäviä investointeja tuotantoon ja pakkauslinjoihin sekä tuonut aivan uusia kasveja Suomeen ja suunnitellut uusia tuotantokoneita. Tällaista innovatiivista yritteliäisyyttä Salon kaupungin pitäisi päinvastoin tukea ja tehdä edellytykset toiminnan kehittämiselle mahdollisimman hyviksi. Lehtivihannesten viljelytoiminta tilamme mailla on nyt vaakalaudalla ja loppunee, jos navetta tälle paikalle tulee. Emme voineet millään uskoa aiemmin, että ympäristölupa myönnettäisiin. Ihmettelemme, miksi lupa myönnettiin juuri tälle paikalle, joka on kaikista tonttivaihtoehdoista herkin ja riskialttein. Tonttivaihtoehtojahan oli 5 kpl.

Kaiken kaikkiaan karjatalouden kehittäminen ja laajentaminen tällaiselle alueelle, joka sopii hyvin erikoisviljelyyn ja jossa sitä myös erittäin paljon harjoitetaan, on kyseenalaista. Perniössä on erikoisviljelyä erittäin paljon ja se on hyvin pitkälti riippuvainen puhtaan kasteluveden saannista.

Laukanlahden ympäristö ja jokisuisto on kokonaisuutena erikoisviljelyaluetta. Miksi päättäjät haluavat tuhota kannattavan maatalouden? Ihmettelemme myös sitä, että muistutuksemme keskeisiin osiin ei suhtauduttu vakavasti. Ympäristöluvassa en nähnyt missään selvityksiä tai asiantuntijalausuntoja lehtivihannesten kasteluvedestä, en vihannesviljelijöiden haastatteluja, en lehtivihannesten jalostajien lausuntoja enkä Eviran näkemyksiä. Tämä kaikki on huitaistu perusvalittajien mukana roskakoriin samanarvoisina kuin melu, haju ja kärpäset.
Salon kaupungin ympäristö- ja rakennuslautakunta samoin kuin AVI eivät edes keskustelleet vuokraajamme kanssa. Se olisi avartanut näkemyksiä. Tilallamme ei käyty katsomassa ja keskustelemassa asiasta, vaikka navettaa ja sen massiivista lieteallasta oltiin sijoittamassa 6 m:n etäisyydelle rajastamme. Sen sijaan hakijoiden väitteet ja lupaukset on nielty sellaisinaan, esim se, miten hulevedet teollisuusnavetan katoilta, asvaltoiduilta pihoilta ja tiealueilta saadaan menemään rakentamamme putkiston (alkupäässä vain 160 mm) kautta uimalampeemme ja siitä putkistoa pitkin edelleen Rapuojaan.
Putkisto on aikoinaan tehty luonnontilassa olevan metsän tarpeisiin. Ihan toinen asia on, että navetan paikka tuhoaa myös vanhan kartanoympäristön, vaikkakin se on nyt osin päässyt melko huonoon kuntoon. Olemme kuitenkin nyt vihdoin ja viimein ryhtyneet kohentamaan sitä ja haluaisin saada sen ennen kuolemaani kuntoon. Se on enemmänkin unelma ja ymmärrän, että tällaiset asiat eivät päätöksentekoon vaikuta, mutta minulle se on siitä huolimatta tärkeää. Koen, että olen maksamassa jonkinlaista kunniavelkaa edellisille sukupolville.

Ilkka Hirvilahti






Asettuuko pakinoitsija kansan vai eliitin kannalle

Nimimerkki Pajen kuokkii pakinoillaan useita aiheita. Näistä toiset aiheet ovat asiaa ja toiset eivät, pakinoitsijalla on vapauksia, mutta asiallisuutta pitäisi olla myös siteeksi. Joitain kommentteja viime jutusta.

Hyvinvointiyhteiskunta on vaikea aihe myös pakinoitsijalle. Populus = kansa. Populismi on kansan ja eliitin vastakkainasettelua. Kummalle puolelle pakinoitsija asettuu? Tuskin kummallekaan, mutta hän kuulostaa hyvin populistiselta termejä käyttäessään.
Sodan jälkeen Suomessä oli niukkuutta pääomista, muttei neuvokkuudesta ja ystävistä. Ensimmäinen kahvilastilaiva tuli 1947 maahamme Suomesta Brasiliaan muuttaneen  ja siellä vaurastuneen yrittäjä Heinosen lahjoituksena. Noin 40tn kahvia myytiin suomalaisille, todennäköisesti myös Pajenin äidille.

 Rahoilla rakennettiin ylioppilasasuntola Domus Academica ja Agronomiyhdistyksen tilat Helsinkiin. Siis vahva pääomaruiske elinkeinoelämään ja tutkimussektorille.
Samoin sodan jälkeen Amerikan Yhdysvallat lahjoitti telaketjutraktoreita käytettäväksi teiden rakentamiseen ja peltojen raivaukseen- tästä syntyi yritys Pellonraivaus, joka tunnetaan YIT:nä tänään. Toinen sieltä saatu lahjoitus – tonneittain sianläskiä, Wilsonin pintaa, jaettiin valtion työmaahuoltona tietyömailla ja metsätöissä, josta kehittyi merkittävä catering yhtiö nyky-Suomeen.
 Pääosa teistä ja pellonraivauksista tehtiin kuitenkin; mies, kuokka/lapio ja hevonen yhdistelmällä, käyttövoimana läski ja  heinä. Valuuttaa ei tarvittu. Käytevoima ja laitteet saatiin lahjoituksina.

Valuuttasäännöstely päättyi Suomessa 1980- luvun lopulla. Silloin avattiin pääomamarkkinat tuontivaluutalle. Kaikki me muistamme millaisin seuraamuksin. Yrityksiä kasvatettiin ja konkursseja tuli. Suuruutta ihannointiin ja luultiin että kasvu on ainoa tärkeä asia.
Mutta sitten iski kansantalouden teoriaana tunnettu “diseconomies to scale”, joka vaikuttaa kaikkialla, useimmiten se kouluttaa erikoisesti teknokraatteja.  Kunta-alan asiantuntijat tietävät, että suuruuden ekonomia ei toimi muualla kuin kirjoituspöydällä. Yhdistämisellä voidaan vaikuttaa vain hyvin pieneen osaan kokonaiskustannuksista.

Pakinassa mainittu huoltosuhde ei heikkene politikkojen peloittelemalla tavalla. “Hyväikäiset kansalaiset” osallistuvat valtavilla työpanoksilla kolmannen sektorin kautta yhteiskunnan rakentamiseen ja it-osaamisella korvataan vähenevää palkkatyöpanosta kansantaloudessa.

Eläkkeiden rahastointi-luvuissa oli myös em pakinassa paljon populismia.
Vertailua voidaan tehdä rikkaan nyky-Suomen ja sodanjälkeisen Suomen välillä, erona on ainoastaan se, että – ennen ei kaikkea mitattu vain rahalla.

Muuten pakina oli mielenkiintoinen kertomus siitä, mitä nykynuoret ajattelevat maailmanmenosta.

Peruskuntalainen

Jaa artikkeli: