Metsähallitus julkisti eilen kävijätiedot maan kansallispuistoista ja retkeilyalueilta. Vuonna 2020 kävijämäärät ampaisivat jyrkkään nousuun ja esimerkiksi Teijon kansallispuistossa käyntejä oli tuolloin noin 123 000.
Tähän verraten Teijolla on lähtenyt käynneistä noin neljännes pois ja edellisvuoteenkin nähden pudotusta tuli noin 10 000 käyntiä. Yli 90 000 käyntiä ei silti ole vähän; ehkä voi ajatella, että notkahduksen sijaan nyt on palattu normaalitasolle.
Teijolla on tehty viime vuosina uudistuksia rakenteisiin ja panostettu muun muassa esteettömyyteen. Tämä työ ei ole ollut turhaa: kuluneet tai jo vanhentuneet rakenteet eivät palvele kunnolla pienempääkään kävijäjoukkoa.
Muutos tuskin näkyy kansallispuistossa silmämitalla arvioiden mitenkään; huippuvuotena ruuhkaa oli parkkipaikalla, mutta metsäpoluille isokin joukko sentään hävisi.
Metsähallituksen laskurit ovat raksuttaneet entistä harvemmin kahdesta syystä: ulkomaanmatkoja tehdään taas – ja toisaalta osa kotimaanmatkailusta jää vähemmälle inflaation ja elinkustannusten nousun myötä; kärjistäen voisi todeta, että bensan hinta pitää matkailijat entistä useammin kotinurkissa.
Kansallispuistoissa sijoitettu euro avittaisi paikallista taloutta mukavasti: Metsähallituksen mukaan kävijöiden rahankäyttö tuo lähialueelle yli 10 euroa jokaista puiston retkeilypalveluihin ja luontokeskuksiin sijoitettua euroa kohti.
Ruukkikylien hyvä maine kotimaan kohteena on muutaman vuoden aikana siinä määrin sementoitu ja laajalle levinnyt, että tuskin yrityksissä kannattaa varsinaiseen murheen alhoon vaipua, vaikka kansallispuiston vuodesta vähän rauhallisempi tulisikin. Toivoa sopii, että yritykset löytävät kesäksi työvoimaa ja että kustannukset eivät ainakaan enää kasvaisi.
