Pikkupojat leikkivät hiekkalaatikolla, mutta usein leikit päättyivät näytelmässä kovaan riitaan ja apuun tarvittiin poikien äitiä.
Teatteri Provinssi toi Pikkupojat Mathildedalin kesäteatterin lavalle.
Ohjaaja Toni Enholm on tehnyt hyvää työtä muuttaessaan televisiosta tutun klassikon kesäteatterin lavalle sopivaksi näytelmäksi.
Janne Ahonen, Akseli Sveholm ja Mauno Haukila suoriutuvat loistavasti rooleistaan Makena, Kakena ja Väkenä.
Pikkupoikien tarinan nostalgia-arvoa ei käy kiistäminen. Pelkästään se saa ihmiset saapumaan paikalle katsomaan poikien kommelluksia.
Näytelmässä on kunnioitettu alkuperäistä tarinaa hyvin, eikä tarinaa olla väkisin väännetty nykyaikaan sopivammaksi. Sukupuoliroolit ja henkilöiden välinen dialogi kuvastaa aikaa, jolloin alkuperäinen teksti on kirjoitettu.
Näytelmä naurattaa yleisöä tutuilla ja turvallisilla tavoilla. Näyttelijöiden loistava eläytyminen rooleihin herättää ihastusta yleisössä.
Hetkeksi voi unohtua se fakta, että lavalla juoksentelee kolme aikuista miestä, eikä pikkupoikaa.
Tarina on osattu rakentaa niin, että eri sukupolville riittää ihmeteltävää ja naurettavaa.
Yleisössä istuneet lapset nauroivat kippurassa keksijän keksimälle terroristin aseelle. Joku vitsaili, että ase näyttää ihan samalta kuin tutussa tietokonepelissä.
Muutaman penkkirivin päässä istunut vanhempi mieskaksikko nauroi kyyneleet silmissä, kun pikkupojat harmittelivat, miksi jotkut naiset joutuvat olemaan lehden sivuilla ilman vaatteita, koska heillä ei ole rahaa vaatteisiin.
Kehuja ansaitsevat kaikki näyttelijät, jotka suorittivat omat roolinsa uskottavasti.
