Tätä luettaessa joulun voi sanoa olevan ovella.
Yksi ajankohtainen ilmiö, joita todella riittää, ovat myyjäiset. Niitäkään ei olisi, jos kaiken kiireen keskellä monet eivät löytäisi aikaa ja tarmoa askarrella, tehdä käsitöitä tai leipoa myytävää. Joulunaika aktivoi taituroimaan nekin ihmiset, jotka muuten eivät koko vuonna tekisi mitään.
Myyjäisille voi tietysti joku tuhahtaa halveksuvasti ja pitää niitä nappikauppana, mutta totuus lienee toista. Kaiken kaikkiaan rahasumma, joka halki maan järjestettävissä myyjäistapahtumissa vaihtaa omistajaa, on melkoinen, vaikka yksittäinen maustekakku ei monen euron ostos olisikaan.
Summakaan ei ole ratkaiseva tieto vaan se, mihin tämä tuotto käytetään. Käytännössä aina tuotto ohjataan johonkin yhteistä hyvää olevaan pottiin, esimerkiksi koulun vanhempainyhdistykselle tai urheiluseuralle, joille tämä lisäapu voi olla arjen paikallisessa toiminnassa aivan kullanarvoinen.
Etenkin kun julkiset rahahanat ovat varmastikin jatkossa aika pienellä.
Yhteisestä potista
Isommatkin rahasummat puhuttavat joulun alla. Esitys valtionosuuksien uudistukseksi on herättänyt närää etenkin läntisessä Suomessa ja työryhmän esitys autoveron uudistamiseksi taas on nostanut karvat pystyyn varsinkin kehyskunnissa ja maaseudulla. Lisäksi samaan rytinään odotetaan esitystä sote-malliksi.
Tavalliselle kansalaiselle autovero lienee läheisin asia ja helpoin kommentoitavaksi, sote-uudistus seuraavaksi helpoin heti sen jälkeen, kun tiedetään miten se vaikuttaisi palveluihin juuri omalla alueella.
Valtionosuudet lienevät asiana abstraktein, vaikka nekin tietysti ohjaavat hyvin paljon sitä, mitä kunta voi ja pystyy asukkailleen järjestämään.
On hyvä muistaa, että kaikista näistä on tehty vasta ehdotus, ja lopullinen ratkaisu voi olla hyvin toisennäköinen kuin mistä nyt puhutaan.
Hyvä on sekin, että asioita on aikaa makustella ja puntaroida edes muutaman pyhäpäivän verran.
