Merkillisiä asioita jää ihmiselle mieleen.
–Muistatteko tytöt, mikä oli teidän naulakkonne. Minun oli tämä, näyttää Anniina Schukov Teijon koulun eteisessä.
Satu Kosonen muistaa, että naulakot itse asiassa ovat ihan samat kuin jo vuosia sitten.
Schukov, Kosonen ja porukan kolmas, Kaisa Lönnblad, ovat kaikki käyneet Teijon koulua. Lönnblad asteli ekaluokalle vuonna 1985, Schukov vuotta myöhemmin ja Kosonen liittyi porukkaan kolmosluokalla perheen muutettua Teijolle.
Syy siihen, että kolmikko on pitkästä aikaa vanhassa koulussaan käymässä ja tuttua tuoksua haistelemassa, on koulussa itsessään: lauantaina juhlitaan Teijon koulun 150-vuotista taivalta. Tunnin aikana piirtyy kuva jo osin menneestä maailmasta ja idyllistäkin, vaikka muistelijat eivät ole kuin nelikymppisiä.
Ensimmäistä koulupäiväänsä ei tosin kunnolla kolmikosta yksikään, vaikka siitä on valokuviakin todisteena. Ykkös-kakkosluokan opettaja Irene Loikas on jäänyt mieleen sitäkin paremmin. Opettaja asui perinteiseen tapaan koulurakennuksessa ja oli jo lähellä eläkeikää 1980-luvun loppupuolella. Loikas on muistoissa ystävällinen, mutta jämpti.
Persoonana mieleen on jäänyt myös opettaja Matti Tuomi, joka kulki Kirjakkalasta kouluun juosten tai pyörällä. Aamunavauksissa Tuomen käyttämää harmonia ei enää koulusta löydy, toinen piano tunnistetaan samaksi kuin mikä talossa oli jo yli 30 vuotta sitten.
Pienessäkin koulussa oli oma keittäjä, Sinikka Saarinen, jota oppilaat kävivät tervehtimässä aamuisin. Kosonen nauraa, että ikuisesti mieleen on jäänyt se aamu, jolloin keittiössä tekeillä oli veripalttua. Lönnblad sanoo, että hänelle veripalttu maistui, Schukov muistaa, että tilliliha ei senkään vertaa.
Pienen koulun hyviä puolia tulee liiemmin miettimättä pitkä lista, päällimmäisenä se, että kaikki tuntevat toisensa ja ollaan yhtä joukkoa.
–Muistan, että välitunnilla pelasivat samassa porukassa kaikki ekaluokkalaisista kutosluokkalaisiin, Schukov kuvailee.
Liikuntavälineiden määrässä koulu jäi isommilleen eikä jumppasalikaan suuren suuri ole.
–Luistelukenttä oli tuossa, viittaa Lönnblad.–Ja oliko tässä pituushyppypaikka?
–Oli. Tuossa Paunilan suoralla juostiin satasen aikoja, Schukov hymyilee.
Lue koko juttu 5.9.lehdestä!
