Ei viikkoa ilman koronauutisia. Tätä luettaessa voimassa on tai voimaan on tulossa uusia, jo viime viikosta poikkeavia ohjeistuksia tai rajoituksia.
Selvää on, että yksittäiset kansalaiset ovat tietotulvan kanssa helisemässä, kun teksteissä vilisee suosituksia, velvoitteita, strategioita ja lakipykäliä.
Erityisen raskasta ajan voi kuvitella olevan niille yrittäjille, joiden liiketoiminta muutenkin kärsii poikkeuksellisesta ajasta ja voimavaroja pitäisi vielä löytää toimintaohjeiden tulkitsemiseen. Tietotulvan kääntäminen kansankielelle ei ole helppoa toimituksissakaan ja oman muuttujansa tekemiseen tuo se, että tilanne elää kaiken aikaa ja niin tekevät myös ohjeet ja rajoitukset.
Esimerkiksi tätä tekstiä kirjoitetttaessa keskiviikkona on vielä auki se, määrääkö aluehallintovirasto joitain tiloja suljettaviksi tai annetaanko esimerkiksi määräys, jonka nojalla toimijoiden on voitava varmistaa, että heidän tiloissaan kävijät eivät joudu lähikontaktiin.
Yrityksissä muun muassa ravintola-alalla ollaan mahdollisten uusien rajoitusten suhteen ymmärrettävästi näreissään. Samoin kärsii majoitusala ja tapahtumapuolen ongelmat tiedetään nekin. Kuljetusalalla etenkin ihmisten kuljettaminen on vähissä. Esimerkkejä voisi luetella pitkän rivin.
Kaiken päälle pandemia iskee varsinaiselle ruohonjuuritasolle eli yhdistystoimintaan. Tässä lehdessä on juttu MLL:n paikallisosaston projektista, mutta muuten yhdistysaiheisetkin jutut ovat olleet kohta vuoden ajan verraten harvassa. Luonnnollisesti toki: jo kokoontumisrajoitukset suitsivat tekemistä.
Tämä on monelta kannalta harmi: toimintatuottoja kaipaa varmasti monen yhdistyksen kassa, mutta ennen muuta nyt jää puuttumaan kaikki se, miksi yhdistykset ovat olemassa ja miksi niihin kuulutaan – ei kokouksia varten, vaan yhteiseksi ja jokaisen omaksi iloksi ja hyödyksi. Tilanteen sopii toivoa rauhoittuvan myös siksi, että jonkin yhdistyksen tai seuran toiminta on kovin monen henkiselle hyvinvoinnille ratkaisevan tärkeää.
