Palvelut puhuttavat monesti maaseudulla – usein vielä niin, että palvelujen pako oman kunnan keskustaajamaan tai vielä kauemmas nousee aiheeksi yli muun.
Täysin ei voi kiistää, etteikö julkisia palveluita olisi nipistetty toisenkin kerran; vaikkapa kyläkouluverkko on murto-osa siitä, mitä se oli 1980-luvulla ja esimerkiksi poliisin tai Kelan toimipisteitä on vähennetty.
Eteläisessä Salossa tilanne on lohdullinen; kaupunki investoi etenkin Perniöön ja peruspalvelut löytyvät sittenkin verraten kattavasti. Niiden puolesta on silti pidettävä ääntä – esimerkiksi suunniteltu uusi koulu lämmittää, mutta toisaalta hammaslääkäripalveluja ei pitäisi joutua hakemaan matkojen päästä.
Usein murehtimisen lomassa jää huomiotta se, mitä hyvää omalla alueella tapahtuu. Muinaistulien illassa lauantaina muistutettiin, että ison vastuun tässä kantavat järjestöt ja yhdistykset; eteläisessä Salossa esimerkiksi pyörittävät koulun iltapäivätoimintaa, kunnostavat rakennuksia, järjestävät monenlaisia tapahtumia ja harrastusmahdollisuuksia, pukkaavat liikkeelle viihtyvyyden parantamiseen tähtääviä hankkeita. Pelkästään tämän ja viime viikon lehdestä löytyy monenlaisia esimerkkitapauksia.
Monipuolisimmillaan yhdistys pistää hankkeen alulle, EU myöntää vähän rahaa ja kohta jo saa paikallinen yrittäjäkin töitä. Kaikki työ ei käy tehtäväksi talkoilla, vaikka merkittävä arvonsa on silläkin. Joskus taas julkinen toimija käärii hihansa ja korjaa jonkun asian, kunhan yhdistys on vienyt asiaa eteenpäin. Vastikään palkittiin vuoden kyliä Varsinais-Suomessa ja palkinnot yhdistyvät kiinteästi kyläyhdistyksiin.
Toisaalta pitää muistaa, että yhdistys on vain nimiä paperilla ja tietoja rekisterissä, kaiken takana ovat paikalliset ihmiset, joista uuraimmat voivat painaa yhdistyksen hommia yökaudet.
Oma asuinseutu on pitkälti sellainen, miksi sen itse tekee.