Yksinäisyyden väheneminen, ymmärryksen lisääntyminen ja uuden oppiminen ovat vain muutamia esimerkkejä siitä, miten ylisukupolviset kohtaamiset ja ystävyyssuhteet voivat tehdä hyvää. Hyödyt ulottuvat yksilötasolta aina yhteiskunnan laajuudelle.
Paikkoja, joissa säännöllisistä kohtaamisista voi syntyä ystävyyssuhteita on kuitenkin vähän. Jokainen ikäryhmä jää helposti omaan kuplaansa, ja viettää aikaa vain ikäistensä kanssa.
Asuin Tampereella opiskelijatalossa. Kaikki naapurini olivat siis ikäisiäni, he tiesivät samat trendit, he puhuivat samoista aiheista ja näkivät maailmaa ainakin jollain tasolla samalla tavalla kuin muutkin talon nuoret.
Tuolla tavalla asumisessa oli tietenkin puolensa, mutta ilman minkäänlaista tieteellistä perustelua tai lähdettä haluaisin väittää, että terveellisempää olisi tavata eri ikäisiä ja eri tavalla asioita kokevia ihmisiä.
Terveellisyydellä tarkoitan maailmankatsomuksen avartumista.
Elämänpiiri koostui silloin kerrostalon omanikäisistä, yliopistossa omanikäisistä ja vapaa-ajalla omanikäisistä.
Harrastuksissa ylisukupolviset kohtaamiset toteutuisivat paikkauntaan katsomatta helposti. Lukioaikana Tampereella kävin Rantaperkiön iskun ryhmäliikunnoissa, joissa meitä oli lukiolaisista eläkeläisiin. Kaikki olivat keskenään kavereita, ikäero nähtiin rikkautena.
Ikääntyneemmät jumppaajat saivat kuulla lukioarjesta ja me lukioikäiset puolestaan heidän arjestaan. Kannustusta sai liikuntasalin takarivissä niin vaikeisiin jumppaliikkeisiin kuin ylioppilaskirjoituksiinkin.
Syksy alkaa taas kuten jokaisena vuonna tähänkin asti. Siinä samalla myös harrastukset käynnistyvät. Itselleni harrastusta etsiessäni päätin selvittää, tarjoaako Salon kaupunki perniöläisille ryhmäliikuntaa, jossa edellä kuvattuja ylisukupolvisia kohtaamisia saisi kokea lisää.
Tämän vuoden Salo Vapaalla -julkaisun mukaan ikäihmisille löytyy monenlaista yhteistä jumppailua tanssista sulkapalloon.
Työikäisille on Perniössä tarjolla yksi palloiluvuoro.
Tätä koloa osittain paikkaavat yksityiset toimijat, joiden liikuntatunneille ei ole ikälokeroita.
Iän mukaan luokittelulle on varmasti perusteensa, mutta lokerointi iän sijaan taitovaatimuksen mukaan voisi palvella kaupunkilaisia enemmän. Silloin ryhmiin tiensä voisivat löytää myös yhteistä tekemistä kaipaavat perniöläiset, jotka eivät vielä ikärajaan yllä.
Olisi myös kaupungin etu, että eri ikäryhmät tapaisivat toisiaan, kohtaisivat ja ystävystyisivät. Siksi tähän tulisi tarjota mahdollisuus esimerkiksi juuri yhteisten harrastusmahdollisuuksien muodossa.
Kohtaaminen loisi yhteisyyden tunnetta, välittämistä ja luottamusta. Lisäksi varmasti hyvinvointia sen kaikilla tasoilla ja ulottuvuuksilla.
Sukupolvien välisen yhteisen tekemisen ei tarvitse olla liikuntaa. Eikä se kaikille ole mahdollistakaan. Perniön kirjastolla alkaa lukupiiri syyskuun ensimmäisenä keskiviikkona. Yhtä lailla se voisi olla harrastus, jossa tavata muun ikäisiä.
Yhdistysten kentältä mahdollisuuksia löytyy varmasti vielä lisääkin.
On harvoja asioita, joita samaan aikaan sekä ikäihmiset että nuoret pitävät kiinnostavina. Liikunnan otin esimerkiksi, koska se houkuttelee harrastuksena ikäryhmästä riippumatta. Vaikka taitotaso olisi erilainen, liikkeet ovat usein muovattavissa haastavampaan tai helpompaan.
Merkityksellinen ystävyyssuhde ei katso ikäeroa. Se on rikkaus, jonka syntymiselle pitäisi antaa mahdollisuus.
Liinu Nieminen
Kirjoittaja on toimittaja, joka on onnekseen kotikerrostalonsa nuorin asukas. Siksi hyviä ylisukupolvisia kohtaamisia tapahtuu päivittäin.
