Tervepä terve. Toimituksen koillisstudion viikkokertosäkeet lirkutellaan tässä seuraavaksi.
***
Paljon on musiikkia maailmassa, ja oma lukunsa ovat cover-kappaleet ja suomennokset. Takavuosina tehtiin suomeksi ajan listahittejä, eivätkä kaikki ihan toivottomia olleet.
Sitten on sellaisia sävellyksiä, joihin ilmeisesti milloinkaan ei saada tolkun sanoituksia. Korvaan otti näet Soneran radiomainos, jossa aikamiehen ääni hoilaa vanhan Leijonan metsästys-lastenlaulun säveleen, että luuria mä metsästän, tahdon saada uuden.
Alkuperäinen sanoituskin menee tietysti yli hilseen; tarkoitan, että kuka nyt haluaisi leijonan tappaa.
Mutta niin menee uusikin. Tarkoitan, että ei kai aikuinen ihminen halua uutta puhelinta vain uuden puhelimen saamisen riemusta, vaan vasta kun vanha on vaihtokunnossa.
Tai ainakaan mainos ei nyt jatkunut niin pitkälle, että kolmas säkeistö olisi paljastanut vanhan puhelimen jääneen lumiauran alle tai lietekaivoon, jolloin kaupoille tietty on mentävä.
***
Paitsi että tavarasta lumoutuminen lienee muotia.
Päivänä eräänä puhelin soi, ja soittaja tarjosi maksutta sitä sun tätä, sukkia ainakin. Aiemmilla kerroilla on muka postikulujen hinnalla tyrkytetty muun muassa partakoneenteriä ja alushousuja.
Kokemus on osoittanut, että vähimmällä vaivalla selviää, kun sanoo kerralla, että ei halua mitään.
Tämä tietysti näkyy siinä, että teipattavia häntäluita tulee lääkäreille eteen muutenkin kuin liukkaiden takia. Oikein voi kuulla, miten soittaja putoaa tuolilta, kun ilmainen sälä ei kelpaa. Joskus joutuu toistamaan asian. Huonoja nämä nykyiset puhelinlinjat.
***
Ei siinä, ettei älypuhelimissa olisi puolensa. Viime viikolla uutisoitiin sovelluksesta, jonka avulla puhelin tunnistaa sydäninfarktin.
Uutta on sekin. Tähän astihan kehnosti suunniteltu tietotekniikka on lähinnä aiheuttanut kohtauksia.
aku.poutanen
@pernionseudunlehti.fi
