Ensi viikolla katukuvasta puuttuu aamuin ja iltapäivisin jotain, nimittäin koulumatkalla olevien lasten ja nuorten kulkueet. Syysloma tuo hetken tauon arkiseen aherrukseen niin opiskelijoille kuin koulujen henkilökunnallekin. Tuskin kummastakaan joukosta löytyy montaa sellaista, jolle pieni paussi ei olisi mieleen ja tarpeenkin.
Syksyn aherrus voi väsyttää itse kutakin kuten tehdyllä työllä on tapana. Tavanomaisesta, hetkellisestä väsymyksestä ei ole kyse silloin, jos puhutaan uupumuksesta. Ja siitä on nuorten osalta keskusteltu viime vuosina kiihtyvään tahtiin.
Syynä ei välttämättä ole koulunkäynti itsessään, vaan siihen liittyvät paineet odotukset, usein ulkoiset.
Eräs aiheen usein käytetyistä asiantuntijoista on kasvatustieteen professori Katariina Salmela-Aro, joka totesi vuonna 2019 MLL:n Lapsemme-lehden haastattelussa osuvasti, että kyse on ”voimavarojen ja vaatimusten välisestä ristiriidasta”; menestymisen odotuksia voi olla jo alakoululaisilla aivan liian kanssa.
Paineita voi tulla esimerkiksi kaverien tai sisarusten menestymisestä. Nuoret itse voivat tietää aikuisia paremmin, millainen määrä paineita tulee sosiaalisen median kautta. Instagramin ihanne-elämä tapaa toisinaan jallittaa vanhempiakin.
Oma, väsyttävä vaikutuksensa on varmasti sillä, että syksyn ajan isot uutiset ovat pitkälti olleet negatiivisia ja huolestuttavia ja lapset kyllä aistivat, millä äänenpainoilla maailmanmenosta kotona puhutaan – ja uutiset tulevat joka tapauksessa jokaisen puhelimeen.
Pessimisti pelkää, että sama kilvoittelun ajatus siirtyy äkkiä syyslomaankin; onko siitäkään mihinkään, jos ei viikon aikana ole tehnyt, nähnyt ja kokenut vähintään samaa kuin kaverit. Paria päivää ennen koulun ovien sulkeutumista hetkeksi voi rohkaista: jos lomalla tekee jotain itselleen mieleistä ja se virkistää, se on silloin hyvä loma.
Lomaa ei tarvitse suorittaa, ei lasten eikä aikuisten.