Skip to main content

Viestintäkapulan jonossa

Tervepä terve.
Toimituksen lounaissiiven älyvapauden linnakkeen vallihauta täytetään tässä  seuraavaksi.
***
Sykleissähän elämää lasketaan.   Yritykset tekevät päätöksensä neljännesvuosien perusteella, talous kulkee ylös ja alas tietyssä rytmissä, parisuhteessa joku vuosi on tutkitusti vaikein, on satokausia ja kaamosjaksoja ja niin edelleen.

Sama taitaa päteä tavaran arvostukseen. 

Kännyköistä on kohkattu viime viikko, kun Nokia toi myös Suomessa  uuden älypuhelimensa myyntiin ja kauppa on käynyt:  kapuloita on  jopa jonotettu.

Mielenkiintoinen ilmiö sekin, kun miettii mitä yleensä Suomessa jonotetaan: joko jotain halpaa tai ilmaista kuten tarjouskahvia tai veronkiertovinkkejä.    Tai sitten sellaista tavaraa, joka saa vähän maksaakin mutta jota ei riitä kaikille.  
Jonossa ei esimerkiksi ole mitään ihmeellistä, jos se johtaa tiskille jolla myydään aitoja Beatlesien nimikirjoituksia pullapitkon hinnalla.

Mutta uuden älypuhelinmallin kohdalla yhtälö onkin metka:  laite on hinnaltaan kallis, mutta sellainen kyllä riittää ihan jokaiselle, jos vähän malttaa odottaa.  
Ehkä matkapuhelimen omistamisessa  pitkästä aikaa taas vain on jotain hohtoa.

Metka asia, sikäli kun muistetaan että kännykästä ehti jo jossain välissä tulla melkein maitolitran veroinen arkiostos ja kansalaisoikeus.   Saa nähdä, tuleeko seuraavaa alamäkeä ja sellaista aikaa, jolloin nyt uusia Lumioita voi ostaa vaihtolaitelaareista ihan pilkkahinnalla.

Siitä tietysti voisi sanoa kitkerästikin, minkä kuvan kohtalaisen kertakäyttöisen elektroniikkalaitteen jonottaminen arvomaailmasta antaa.
***
Eipä sillä, etteivät älypuhelimet arjen apurina olisi jo vankassa asemassa ja moni jää laitteeseen koukkuunkin.
 Tässä asiassa ääritapaus taitaa olla rouvasihminen, joka eräänä aamuna toisella kädellä tankkasi autoaan ja toisella selasi Facebookia.   
Omaan kuplaan  eristäytymisestä ei silti voi puhua,  volkkarin sijaan nainen oli liikkeellä Renaultilla.    
***
Ja muutamasta joululahjapaketistahan älypuhelin varmasti löytyy.

Ellei sitten punanuttuinen partamiekka myy laitetta johonkin toisaalle eli ole trokari, sanalla sanoen pukki kaalimaan vartijana.

Punainen takkihan ei muuten ole sekään ollut aina pukin uniformu,  ensimmäiset viranhaltijat olivat asultaan kai varsin harmaita.  
Kirjavimmasta päästä voisi olettaa nykyään olevan Brasilian pukin, tämän Samba Clausin.
***
Heip.
aku.poutanen@pernionseudunlehti.fi

Jaa artikkeli: