Kesäinen meno vesillä on kohta täydessä vauhdissa.
Viimeisetkin veneet lasketaan vesille ensi viikolla juhannusretkiä varten.
Samalla viikolla päivä aloittaa lyhenemisen.
Kesä on lyhyt ja loma vielä lyhyempi.
Onko siinä yksi syy kiireeseen maantiellä ja yhä useammin myös vesillä?
Julkisuudessa on puhuttu pitkään jonkinlaisesta ”ajokortista” tietyn kokoisille veneille.
Rajaa on vaikea asettaa, mutta huviveneiden koon rivakka kasvu on totta.
Suurimpien veneiden kippareilta pitäisi edellyttää jonkinlaista tutkintoa.
Tutkinnossa pitäisi näyttää osaavansa perusteet meriteiden säännöistä, navigoinnin alkeet ja ehkä tärkeimpänä mitä on hyvä merimiestapa.
Hyvä merimiestapa ottaa huomioon toiset vesillä liikkujat ja myös satamissa olevat eikä rannoilla olijoitakaan saa unohtaa.
Eniten ehkä kiusaa, että suuret veneet jättävät suuret peräaallot.
Toinen puoli asiassa puoltaisi ajolupavaatimuksen asettamista aika pienillekin veneille. Kaikenkokoiset veneet ovat vesillä samoilla oikeuksilla, mutta isot veneet eivät esimerkiksi kaikin paikoin voi väistää, vaikka velvollisuus olisikin tai jos olisi pakko väistää töpeksivää pienempäänsä.
Vesiliikenteessä kuolleiden määrän lasku on Suomessa pysähtynyt.
Tilastot kertovat sen minkä kaikki tietävät, kyse on vahasta tosiasiasta. Pääosa onnettomuuksista sattuu pienillä ylikuormatuilla veneillä joissa matkataan ilman pelastusliivejä ja usein vielä sää yllättää.
Synkkä suunta olisi muutettavissa.
Pelastusliivit aina päälle, lyhyilläkin soutumatkoilla. Sääennusteita pitää seurata ennen vesille lähtöä ja matkan aikana.
Meri ja sään vaihtelut ovat olleet vesillä liikuttaessa mukana aina. Uusin uhka on tekniikka. Siihen ei pidä sokeasti luottaa.
