Veden kunnioitus puuttuu

Kuluva kesä helteineen jää näillä näkymin historiaan myös hukkumistilastoiltaan varsin mustana.
Maanantain tietojen mukaan kevään ja kesän aikana on hukkunut jo 150 ihmistä.
Valtaosa hukkumisonnettomuuksista on liittynyt veneilyyn, mutta viime päivinä  synkkiä uutisia on tullut myös uimapaikoilta.
Osasyynä on varmasti silkka kokemuksen puute, lämmin sää on innostanut pulikoimaan  paljon väkeä, myös heitä jotka eivät ehkä moneen vuoteen ole uimasilla juuri olleet.
On selvää, että mitä enemmän ihmisiä kesäpäivästä ulkosalla nauttii, sen useammin myös sattuu ja tapahtuu.  
Tässä tapauksessa olisi hyvä, jos seuraukset jäisivät johonkin korjattavissa olevaan: auringonpolttamiin, rantakiveen kipeästi iskettyihin varpaisiin tai parkkipaikalla puhkottuihin pyöränkumeihin.
Nyt on kuitenkin vakavan pohdinnan paikka:  jotain on perusteellisesti vinksallaan, jos uimainto näkyy pitkänä piikkinä hukkumistilastoissa.  Erityisen järkyttäviä  uutisista tekee se, että uhrien joukossa on ollut myös aivan nuoria ihmisiä, vielä lapsia.
Mistä ongelman avaamisen sitten voisi aloittaa?  Uimataito sinällään kuuluu kansalaistaitoihin: veden varaan voi joutua käytännössä jokainen.  Missä uiminen sitten pitäisi opettaa – riittävätkö siihen koulun liikuntatunnit? Varmasti eivät.  Pitäisikö sitten vanhemmat saada jollain laajoin joukoin lapsineen rannoille ja altaille ja uintia opettelemaan?  Pitkään on osattu olla huolissaan siitä, että omaehtoinen ulkona leikkiminen ja touhuaminen on jatkuvasti vähenemässä.  Näkyykö vähäinen vesissä leikkiminen ja uiminen nyt karmealla tavalla?
Jo tapahtuneista onnettomuuksista on turha etsiä syyllisiä. Vastaisen varalle olisi kuitenkin asenteissa tarkistettavaa.  Uimataitonsa rajat olisi tunnettava ja myönnettävä.  Porukasta on pidettävä huolta.  Lapsien puuhia rannassa on valvottava, mentävä niihin mukaan  ja vähintään pienillä lapsilla pidetään aina kelluntaliivi päällä laitureilla ja veneissä.  Jo kotikasvatukseen pitäisi kuulua terveen varovaisuuden, mikä ei tarkoita pelottelua.
Sikäli kun onnettomuudet ovat johtuneet omien kykyjen yliarvioinnista, rumat tilastot kertovat omaa kieltään myös luonnosta ja vesielementistä vieraantumisesta.  
Vesi vie, jos sen ehdoilla ei toimita.