Kuluvalla viikolla nousi alueelliseksi ja jopa valtakunnalliseksi uutiseksi Perniöstä löytynyt ammuttu joutsen.
Tapaus on toinen tänä syksynä alueella ja toistaiseksi vielä varsin pimeä sellainen.
Asia puhuttaa varmasti, mutta turhaan syyllisen tai syyllisten arvuutteluun tai somekäräjiin ei ole aihetta. Valvonnalla tai havainnoilla voidaan päästä tekijän jäljille, mutta asian hoitaminen on silloinkin viranomaisten tehtävä.
Joku voi ehkä kysyä, onko kahdella linnulla väliä, kun otsikot täyttyvät muistakin huonoista uutisista. On sikäli, että vaikeat ajat eivät tee vastenmielisestä teosta yhtään vähemmän vastenmielistä.
Yhtä lailla käsittämättömiltä tuntuvat uutiset aina kertoessaan lintuihin tai muihin eläimiin kohdistuneesta väkivallasta. Uutisia lukemalla ei jää epäselväksi, että julmuus voi kohdistua niin toisten lemmikkeihin kuin villeihinkin eläimiin. Kaikki tämä on tietysti tuomittavaa.
Takavuosien arkikulttuuria saattoi olla haitallisiksi koettujen varisten tai räkättien ammuskelu. Paljon oudommalta tuntuu se, että joku ampuu suojeltuja kansallislintuja ja jättää ne paikkaan, josta ne luultavasti löydetään.
Seudulla on vielä vahva metsästyskulttuuri. Harrastuksena metsästys voi jakaa mielipiteitä. Metsästyksestä saa olla mitä mieltä hyvänsä, mutta kaikkiaan suomalainen metsästys on varsin ohjattua ja suunniteltua toimintaa, olipa kyseessä joukolla tapahtuva hirvieläinjahti tai yksittäisen metsästäjän päivä linnustamassa. Riistalajit ja -määrät ovat tiedossa, jokaisella on oma paikkansa, aseet ovat luvallisia ja ampumakoe suoritettuna.
Luonnonsuojelurikoksena tutkittavassa joutsenen ampumisessa on kyse ihan muusta kuin metsästämisestä. Toivoa sopii, että teko ei langeta varjoa vastuullisesti toimivien metsästäjien päälle.