Kesä on säiden perusteella lähes kukkeimmillaan ja elokuukin todella vasta alkaa. Koululaisten ajanlaskussa taitaa kuitenkin olla jo melkein syksy: koulut alkavat tasan viikon kuluttua, elokuun kahdeksantena päivänä.
Jo koulunsa käynyt voi langeta miettimään, olisiko lukukauden rukkaamiselle perusteita tässäkin kohdassa. Viikkoa myöhemmin oltaisiin viikkoa lähempänä syksyä ja motivaatiota pulpetissa istumiseen ehkä eri tavalla kuin nyt.
Samalla kertaa koulujen alun kanssa heilahtaa uuteen asentoon aika monen aikuisenkin arki. Monen työssäkäyvän loma loppuu heinä-elokuun taitteeseen. Loma vapauksineen vaihtuu jos ei minuuttiaikatauluun niin säntillisempään rytmiin kuitenkin. Monet ovatkin ne lehtijutut, joissa kerrotaan, miten taltuttaa esimerkiksi töihinpaluusta koituva ahdistus.
Siinä on todella työtä, jos työ itsessään on jo ennen lomaa tuntunut enemmän ikävältä kuin antoisalta. Jokainen tuntee jonkun, joka ei ole tyytyväinen työhönsä: sitä voi olla liikaa, se voi olla liian tuttua, työyhteisö ikävä ja niin edelleen. Tähän ei taida auttaa kuin työpaikan vaihto – mutta harva kai palaa lomaltaan mieleiseenkään työhön pelkästään hyvillä mielin.
Toisaalta joskus voi ottaa mallia yli-innokkaista mainostekstien laatijoista. Monesti jo kovin aikaisin kesällä aletaan mainoksissa hehkuttaa kouluunpaluuta ja siinä siivellä myydä uutta reppua, vaatetta ja kynäkoteloa. Yleensä sävy on se, että uutta ja jännittävää on tiedossa. Koulutiensä aloittaville tai esimerkiksi uudessa opiskelu- tai työpaikassa aloittaville nyt onkin epäilemättä edessä uusi alku. Mitkähän olisivat ne pienet asiat, joilla tutulle työpaikalle paluun saa tuntumaan uudelta alulta.
