Keskikesän juhla on ovella. Ennusmerkit ovat perinteiset; sääennusteita revitellään, ruuhkista varoitellaan, kaupoista kannetaan ulos valtavia määriä grillituotteita ja juotavaa. Perinteinen on usein juhannuksen kulku tästä eteenpäinkin; monen kohdalla mittumaari tietää matkaa joko omalle, sukulaisten tai tuttujen mökille.
Kaikki on tässä vaiheessa periaatteessa hyvin; kesäinen viikonloppu hyvässä seurassa hyvien eväiden kanssa kelpaa varmasti monelle.
Ikävä kyllä perinteen kolmas osa näkyy usein uutisotsikoina juhannuspäivän aamuna; ei juuri ole juhannusta ilman tapaturmia, joissa usein lopputuloksena on se lopullisin. Hukkumiset, palovammat, liikenneonnettomuudet ja nujakoinnit ovat juhannukselta tuttuja ja turhia uutisia.
Juhannukseen vaikuttaisi joskus liittyvän ajatus siitä, että se on viikonloppu, jonka aikana voi tehdä mitä vain. Ehkä juhannuksen maine karua satoa niittävänä juhlana paranisi, jos se olisi entistä useammalle vain viikonloppu muiden joukossa. Tavalliseen kesäviikonloppuun ei ladata samalla lailla odotuksia kuin juhannukseen; perillä ei ole pakko olla ennätysajassa eikä ennätyshumalassa.
Usein kommellusten taustalla on alkoholi, itsessään kielenkannat mukavasti kirvoittava aine, mutta holtittomasti käytettynä vaarallinen keksintö. Monet juhannuksen mokat syntyvät siitä, että juominen on ollut liiallista. Kohtuus kaikessa – ilmaisu on vanha, mutta tässä tapauksessa hyvä muistaa. Mukavaa voi olla ja hyviä muistoja syntyä, vaikka vähän vähemmälläkin.
Tyhmyyden sanotaan tiivistyvän porukassa, mutta se voi toimia toisinkin; vaikka juhlaporukasta joku olisi liian kovalla menopäällä, katsoo kunnon ystävien joukko vähän perään ja viheltää pelin poikki ennen vahinkoja.
Juhannusta on hyvä juhlia, mutta ei hengen kaupalla.
