Salon viimeviikkoisessa valtuustoseminaarissa päästettiin liikkeelle pienen myrskyn ainekset.
Tunteet nousevat herkästi pintaan heti, kun palvelujen leikkaaminen otetaan puheeksi, erityisesti jos leikkaukset koskevat koululaisia tai vanhuksia.
Sivistystoimenjohtajan esitys kaikkiaan kolmen alakoulun sekä lukion lakkauttamisesta entisen Perniön kunnan alueella puhuttavat varmasti, samoin perusturvapuolen esitys Särkisalon vanhainkodin alasajosta.
Kyläkoulujen lopettaminen voi käydä jonkun mielestä jo rutiinilla. Vanhainkoteja pannaan kiinni harvemmin. Enemmän kuin talousasioista voisi kysyä, tuntuuko särkisalolaisten ikäihmisten kyyditseminen elämänsä viime vuosia viettämään kauas kotoaan edes ajatuksena lainkaan kohtuulliselta.
Esityksille on kaupungintalolta katsoen varmasti perusteensa; palvelujen käyttäjämäärät ja talousennusteet muodostavat yhtälön joka on houkuttelevaa ratkaista palveluja karsimalla.
Toinen puoli asiassa on se, että talousennusteet ovat synkät. Kaupunginjohtaja Antti Rantakokko otti seminaarissa villakoiran ytimeksi jopa 30 miljoonan euron loven yhteisöverotuloihin parin vuoden kuluttua. Vuosi 2012 on tiukka: Nokian maksamat yhteisöverot pudottavat koko potin 50 miljoonasta alle 20 miljoonaan. Samalla loppuu Salon saama yhdistymisavustus.
Päätöksenteon pohjaksi kaivataan selkeitä lukuja siitä, miten nyt kaavaillut leikkaukset vaikuttavat. Jos vaikutukset ovat vain joitain satojatuhansia euroja, on perusteltua kysyä onko leikkauksiin syytä mennä ollenkaan. Kansankielellä tilanteesta käytetään jotain muunnelmaa ilmaisusta ”ei yksi koulu tässä konkurssissa tunnu”.
Tämä ei tarkoita sitä, etteikö kuluja pitäisi pistää kuriin. Palveluiden lisäksi säästää voidaan hallinnosta. Tuore päätös olla täyttämättä johtajanvirkoja ulkoa on sellainen pieni puro, joista voi kasvaa iso uoma.
Toisella puolella talouden tasapainottamistalkoissa on tulopuolen kasvatus. Yhteisöverojen kasvattamiseksi on tehtävä kaikki mahdollinen, jotta kaupunki saa uutta yritystoimintaa.
Käsi kädessä yritysten määrä kasvattamisen kanssa kulkee asukasmäärän kasvu. Tässä tullaan siihen, mikä on Salon vetovoimatekijä asuinpaikkana esimerkiksi uudelle yrittäjälle.
Viherkaupunkina itseään markkinoivassa Salossa se ei välttämättä ole rivitaloasunto tai tontti ahtaalla ruutukaava-alueella kiinni keskustassa. Väljä tontti esimerkiksi Teijolla pyörämatkan päässä rannasta, koulusta ja kaupasta ja kohtuullisen matkan päässä keskustasta se voi jo ollakin. Siitä ollaan myös valmiit maksamaan.
Ilman peruspalveluja houkuttelevuutta ei ole.
