Perniön kirkonkylän rakennuskannassa näkyy se, mistä monesti historian kerroksinakin puhutaan: aika pienelle aluelle mahtuu esimerkkejä monelta vuosikymmeneltä ja jopa eri vuosisadoilta. On kivirakennusta, on puutaloa, on kaupunkimaisia rakennuksia ja toisaalta sellaisia liikerakennuksia, joita maalaiskuntiin takavuosina nousi.
Paljon rakennusperintöä on valitettavasti lanattukin.
Kylän ilme voisi tosin varmasti olla epämiellyttävämpikin ja vielä miellyttävämmäksi se muuttuisi, jos joka oven takana olisi elämää. Parhaillaan tyhjiä näyteikkunoita on kovin monta, mutta tämä ei tietenkään ole yksin perniöläinen ongelma.
Kaupalliset palvelut elävät ja kuolevat kysynnän mukaan; lisäksi oman jälkensä jättää se, kun julkiset toimijat keskittävät toimipisteitään. Perniöstä tälle lähtijöiden listalle pääsevät niin Kela kuin poliisikin; kaupunki näkyy kylän ytimessä muun muassa kirjastona, palvelupisteenä kuin kouluinakin.
Mielenkiintoinen sivujuoni seurattavaksi on seurakunta, joka pyrkii vähentämään omistustensa määrää. Särkisalon pappila vielä odottaa ostajaansa, Perniön kaksi historiallista pappilaa uuden omistajan jo saivat.
Asuinkäyttöön tarkoitetut pappilat lienevät seurakunnan vinkkelistä helpointa myytävää, virasto- ja juhlakäyttöön tarkoitetut seurakuntakodit viheliäisintä.
Perniön pappilan omistajan suunnitelmista kuullaan lehdessä lähiaikoina lisääkin.
Pappilan kauppaaminen voi jotakuta kirpaista, mutta loppuviimeksi siitä voi koitua paljon iloa: rakennus säilyy ja sitä vaalitaan ja monesti uusi omistaja on tuonut tullessaan taloon sellaista toimintaa, joka heijastelee hyvää ympäristöönsäkin. Parempi valot pappilankin ikkunoissa kuin ruudut mustana.
