Julkisilla toimijoilla on Salossa ainakin yksi yhteinen pulma: sekä kaupunki että seurakunta omistavat valtavia määriä erilaista tilaa eikä kaikelle ole käyttöä. Pulman lisäksi on yhteinen tavoitekin: päästä eroon niistä tiloista, joille ei ole käyttöä. Keinoista peruuttamattomampi on puskutraktori. Toinen tapa on myynti, joka onnistuu tai tai sitten ei. Jos onnistuu, uusi omistaja parhaimmillaan tuo uutta toimeliaisuutta alueelle.
Jotain tiedetään jo: seurakunta on laittanut myyntiin Särkisalosta niin pappilan kuin seurakuntakodinkin, kaupunki kaavailee asettavansa myyntiin Saurun koulun ja purkavansa Perniöstä ainakin vanhan lääkäritalon ja alakoulun. Joskus purkamiselle ei ole vaihtoehtoja, jos rakennukset on jo esimerkiksi sisäilmaongelmien takia otettu pois käytöstä.
Lisäpituutta listalle tulee ei vain Perniöstä vaan muualtakin, kun hyvinvointialue keskittää toimintojaan.
Myyjän osaa ei kannata vain kadehtia. Lähinnä tavanomaista asuintaloa olevat tai kulttuurisesti merkittävät kohteet voivat liikkuakin: Perniön historiallinen pappila löysi uuden omistajan verraten äkkiä ja lopputulos on hyvä: rakennuksia on kunnostettu ja niissä järjestetään tapahtumia ja tilaisuuksia. Saurun koulun tai Perniön hoivakotien tapaiset isot, erikoiset ja jo elämää nähneet rakennukset ovat kauppatavarana todennäköisesti vähintään hankalia.
Käyttäjille mieleen voi olla, jos kauppoja ei synny. Esimerkiksi Särkisalossa on aiheesta harmiteltu seurakuntakodin myyntiaikeita. Talo on käytössä niin kauan kun sitä ei ole myyty. Silmäys toimitiloja myyville sivustoille kertoo, että tämän lajin tarjontaa riittää eri puolilla Suomea eivätkä hintapyynnöt huimaa päätä. Suuria voittoja ei kaupoista odoteta, pääasia on saada rakennukset pois taseesta. Hintoihinsa tulee niiden pitäminen omistuksessakin; esimerkiksi Saurussa on pitänyt panostaa muun muassa valvontakameroihin. Hintavaa on myös rakennusten purkaminen: Perniönkin kohteiden purku on niin arvokas kokonaisuus, että se pitää kilpailuttaa.
Pessimisti ei pety, mutta ehkä optimismikin sallitaan: vanhastaan tuttu toteamus on, että tosiostajia tarvitaan vain yksi.
