Perniön terveysaseman tilanne vaikuttaa entistäkin huolestuttavammalta. Palvelu on pidetty ja tärkeäksi koettu, mutta samalla siinä on iso ongelma: neljän lääkärin asemalla on ollut pitkään töissä vain yksi vakituinen lääkäri, joka on nyt hänkin aikeissa jättää työnsä.
Ongelma ei ole uusi; aiheesta on tehty useampiakin lehtiuutisia viime vuosien aikana. Nyt ovat hyvät neuvot kalliit sen suhteen, miten tekijöitä asemalle löydetään. Kaupunki kaavailee ottavansa käyttöön houkuttimista vanhimman, selvän rahan: henkilöstöjaostolle esitetään, että käyttöön otettaisiin rekrytointilisä vuoden loppupäähän. Nähtäväksi jää, onko tästäkään vipuvarreksi.
Lieneekö työntekijöiden saamisen vaikeudessa kyse palkan vaatimattomuudesta, työn raskaudesta vai vain siitä, että työ sattuu sijaitsemaan maaseudulla. Ainakin jälkimmäisen voisi kääntää plussapuoleksikin.
Huolta lisää kysymys siitä, miltä lääkäritön terveysasema näyttää hyvinvointialueen vinkkelistä.
Viikko riitti
Tätä luettaessa arki rullaa Suomen kouluissa kohti kesälomaa kutakuinkin totutusti.
Monessa kaupungissa koettiin viikon tauko koulutyöhön opettajien lakon vuoksi. Uutta lakkokierrosta ei tänä keväänä tule, mutta juurisyy kytee yhä: kunta-alan palkoista väännetään edelleen ja tiistainen sovintoesitys olisi kelvannut muille paitsi hoitajajärjestöille. Myös opettajilla on epäilemättä perusteet tyytymättömyyteen, mutta inhimillisesti katsoen lakko on tälläkin kertaa vaihtoehtona huono: moni koululainen kärsii edelleen siitä, että viimeiset kaksi vuotta on eletty pandemian vuoksi poikkeavaa kouluarkea etäopintoineen.
On helppo ajatella, että tähän tilanteeseen eivät ainakaan heikoimmin erityisjärjestelyistä selvinneet oppilaat kaipaa enää yhtään lisää poikkeustilanteita.