Työelämä ja koulu niveltyvät entistä useammin yhteen. Jo peruskoulussa puhutaan paljon yrittäjyydestä, ja viime perjantaina Perniön lukiossa annettiin opiskelijoille rautaisannos tietoa työnhausta.
Työnhakupäivä vaikuttaa perustellulta; perusasiat aiheesta on hyvä tehdä selväksi – muutenkin ja ennen muuta kesätöitä ajatellen. Niiden hakeminen alkaa olla kohta ajankohtaista, ja yhtä lailla kesätöiden saamisen ratkaiseva tekijä voi olla se, miten hakija asiassa toimii.
Yhteistä kesätöille ja muille töille on sekin, että kesäpestejäkään ei liene jaossa liikaa ja joku nuorista jää nuolemaan näppejään.
Tilanne on monessakin mielessä harmillinen, kesätöitä soisi tietysti löytyvän jokaiselle haluavalle. Myönteisten puolien lista on pitkä: työkokemus on hyvästä ja tilipussi aina varma houkutin. Parhaimmillaan kesätyö poikii vakipestin myöhemmin.
Toisaalta kun työtä on tarjolla niukalti, voi kohdalle osua myös sellaisen alan työ, joka lähtökohtaisesti ei olisi ollut ykkösvalinta. Tämäkin voi toki olla kokemuksena opettava.
Paikat ovat siellä, missä nuoretkin paljon; kesätöihin keskittyneitä verkkopalveluja on pitkä lista.
Harvemmin lienee kyse siitä, että vanhemmat patistavat nuorta loikoilun sijaan töihin. Työhaluja on varmasti omasta takaa. Siinäkin mielessä toivottavaa olisi, että monella tärppäisi. Riskinä on, että asenteesta työnhakuun tulee valmiiksi nurja, jos monena kesänä vastaus hakemukseen on kieltävä.
Työnantajapuolella olisi vielä aikaa miettiä, sallisiko yrityksen tilanne sittenkin nuoren palkkaamisen kesäksi.
