Tavaran säästäminen ja keräileminen voivat päättyä kahdella tavalla. Joko lopputuloksena on tontin perälle jäänyt epämääräinen kasa, jonka perikunta heittää aikanaan romulavalle. Tai sitten kokoelma jalostetaan museoksi, kuten Filip Karlsson on tehnyt.
Hän perusti vuosia sitten Finbygrändin maatalousmuseon keräämiensä koneiden ympärille. Sittemmin toiminta kasvoi ja tilan yhteyteen nousi kaksi hallia museon tiloiksi. Nyt toinen halli on saanut jatkokseen vielä taloustavaramuseonkin. Uusissa tiloissa on esillä pienempiä esineitä: useimmista kodeista ja etenkin keittiöistä tuttuja tavaroita vuosien takaa.
Osa esineistöstä on oman säästäväisyyden tulosta, lisäksi kokoelmaa on kartutettu esimerkiksi kirppareilla.
Museossa tullaan tavaroiden myötä viime vuosisadan alusta aivan tämän päivän kynnykselle; käsin kirnuaminen vaihtuu sähköisiin kodinkoneisiin ja muovin voittokulkuun ja kuin pisteeksi i:n päälle voi tutustua puhelinkioskiin kerättyyn kännykkäkokoelmaan.
–Se on tuosta aika läheltä. Mietin, että siitähän tulee hyvä vitriini puhelimille.
Kokoelman kartuttaminen on antanut Karlssonille kuvan siitä, minkä esineiden hinnat ovat nousseet kovinkin jyrkästi: erilaiset astiat, purkit ja purnukat ovat arvossaan.
–Näistä vanhoista kahvipurkeistakin pyydetään paljon. Mutta niitä myös on paljon, varmasti riittää kaikille halukkaille.
Tuttua tavaraa on paljon, pienestä isoon. Yksi seinänpätkä on täytetty vanhoilla suksilla, joista yksi pari on käyttämätön. Maatalousmuseon vaikutus näkyy lehtihyllyssä; vanhoja maatalouslehtiä ja ammattikirjallisuutta riittää. Suoranainen helmi on kämppäemännän opas.
