Tuskin moni asia puhuttaa yhtä paljon kuin liikenne ja tienpito. Etenkin talvella ja keväällä parranpärinää riittää: milloin auraukset ja suolaukset on tehty väärään aikaan ja väärässä paikassa, milloin palavat hihat kevättalven paljastamiin reikiin kestopäällysteessä.
Viime vuodet on jupistu etenkin jälkimmäisestä. Lounais-Suomen vaihtelevat talvet ovat kestopäällysteelle kova koitos ja lopputulos näkyy: asfaltissa on paitsi kulumaa, uria ja epätasaisuuksia, myös selkeitä reikiä. Tuttua reittiä päivittäin ajavat huomaavat, että jonain aamuna voi monttu olla sellaisessa paikassa, jossa sitä eilen ei ollut.
Eteläisen Salon autoilijoiden lohdutukseksi voi sanoa, että seudun vilkkaimmilla teillä tilanne on kohtuullinen; asfaltteja on viime vuosina sentään uusittukin. Maakuntaa enemmän kiertävien on helppo havaita, että rupia ja reikiä todella riittää muuallakin.
On helppo uskoa, että Tienkäyttäjän linja käy kuumana asiakaspalautteesta. Tiedonkulku vikakohteista on tärkeää, mutta tienpitäjä on puun ja kuoren välissä: ilman riittäviä määrärahoja on paha tehdä kuin hätäapukorjauksia. Tuskin autoilijan arki 30-40 vuotta sitten oli ainakaan auvoisampaa kuin nyt, vaikka moni kernaasti nostalgisoikin vanhoja aikoja. Toki takavuosien kylmät lumitalvet päästivät tiet vähemmällä. Ilmaston lämpeneminen näkyy tässäkin kiistatta.
Ely-keskus julkaisi päällystysohjelmansa vastikään ja sen mukaan uutta pintaa tehdään Lounais-Suomessa vajaat 140 kilometriä. Määrä on osapuilleen Perniöstä Kaarinaan ja takaisin. Pitkin maakuntaa pätkinä siroteltuna määrä tietää melkoista tilkkutäkkiä. Taustalla on tietysti se, mihin on varaa. Rahan riittävyys on poliittinen päätös ja onpa maakuntaan joskus osunut ylimääräistä hyvää tienpitoon myös eduskunnan ns. joululahjarahoista. Paketin kokoa tietysti on mahdoton päättää, jos hintataso on aivan ennakoimattomissa. Avointa piikkiä ei toki voi ollakaan.
Sekä kaupungin katujen päällystysohjelmassa että Elyn listassa on jätettykin varaus: jotain voi jäädä korjaamattakin, jos hinnat kovasti kohoavat.
