Eduskuntavaalien kevät on alkanut eteläisessä Salossa.
Meripirtissä puhuttiin tiistaina särkisalolaisia huolettavista asioista ehdokkaiden kanssa.
Paino sanalla ehdokkaiden: istuvia edustajia mukana oli vain yksi.
Tiistaina puhuttiin arkista asiaa: miksi ei hammaslääkäriaikoja saa, miksi terveydenhuollon ihmisten aika menee yhteensopimattomien tietokonejärjestelmien kanssa painimiseen.
Mukana olleista ehdokkaista kaikki ovat mukana myös kuntapolitiikassa jollain tasolla, joten terveiset menevät perille vaikka valtion palveluista ei aina olekaan kyse. Toisaalta kyse on asioista, joita valtio voi avittaa tai hankaloittaa entisestään. Esko Kivirannan toteamus siitä, että lakeja on helppo säätää mutta rahaa ei siltikään ole antaa, lienee koko lailla totta.
Hyvinvointivaltion sijaan voidaan ehkä puhua valtiosta, jossa on melkoisen hyvä elintaso.
Vaalitapahtumat voi nähdä myös näin: ei vain tilaisuutena jossa ehdokas myy itseään, vaan tilaisuutena jossa tieto liikkuu molempiin suuntiin.
Sen se vaatii, että äänestäjät rohkenevat kysyä ja kummeksua.
Vastapainoksi sopii odottaa, että ehdokkaat puhuvat yksinkertaisista asioista yksinkertaisesti, kapulakielen taakse piiloutumatta.
Ilmastokin hoidettava
Raaseporissa voivat jatkossa puhaltaa entistä puhtaammat tuulet.
Kaupunki laatii energia- ja ilmasto-ohjelmaa. Tavoitteena on saada sekä kaupunki että sen asukkaat elelemään ympäristöystävällisemmin.
Tavoite on kunnianhimoinen mutta tärkeä. Salossa vastaavanlaista järjestelmällistä työtä on perätty aloitettavaksi, mutta konkreettista ei vielä ole saatu aikaan.
Luulisi sen onnistuvan, jos kuntaliitoksen jälkeiset kiemurat ja tiukka taloustilanne eivät sitä estä Raaseporissakaan.
