Tieto ja miten sitä käytetään

Kuluvalla viikolla ovat uutisvälineet olleet poikkeuksellisen täynnä numeroita. Tiedot viime vuoden verotuksesta valmistuivat ja tulo- ja verotietoja on uutisoitu niin paikallisesti kuin valtakunnallisesti.

Joku puhuu kateuspäivästä ja joka vuosi kuullaan myös monta kommenttia, joiden mukaan asian ei pitäisi ketään kiinnostaa. Varmasti kateuttakin on ilmassa. Kaikki riippuu siitä, miten asiat kerrotaan ja miten ne luetaan. Samoin varmasti siitä, kuka isoksi katsotut tulot on tienannut.

Ennen muuta kyse on siitä, miten tietoja käytetään hyväksi. Avoimuuden perimmäinen tarkoitus kuitenkin on hyvä: saada tietoa esimerkiksi eri alojen ja sukupuolten eroista ja tätä kautta tasa-arvon toteutumisesta, kertoa mitkä alat maksavat yhteisöveroa ja millä alueilla – ja miten luvut ovat edellisvuodesta kehittyneet.

Sivujuoni asiassa on se, että osa suurituloisista kielsi tietojensa lisäämisen medialle toimitettaviin listoihin. Isotuloisilla voi olla syynsä monenlaiseen varovaisuuteen, mutta avoimuus siitä kärsii.

Kaiken takana on tietysti se, että verot ovat keskeinen tekijä siinä, miten yhteiskunta pyörii. Pelkkää tuloveroa kannettiin viime vuonna yli 30 miljardia euroa. Listojen kärkinimet ja -ansiot voivat herättää pahaa verta, mutta olisi hyvä muistaa, että listalla näkyvät nimet ovat veronsa kunnialla maksaneet – mitä isommista tuloista, sitä isomman summan.

Paikallisesti kuten eteläisessä Salossa korostuu yhteisöverojen merkitys: isoimmat maksajat tuovat alueelle aina tärkeää työtä ja toimeliaisuutta.

Jaa artikkeli: