Roosa Lindevall ja Jenna Oranen voivat vain ihailla, kun kaksivuotias Matias esittelee kaninruokintataitojaan.
Muuttokuormassa voi kulkea sohva ja kuppeja pöytiä ja kirjoja. Ja sitten lisäksi lampaita, kaneja, kanoja ja kissoja ja jälkitoimituksena pari hevosta.
Näin kävi, kun Jenna Oranen ja Roosa Lindevall pakkasivat elämänsä Pohjois-Savon Rautalammilta kohti Perniötä aiemmin kesällä: kahden yksinhuoltajaäidin ja kahden lapsen lisäksi matkan teki koko joukko eläimiä.
Viime viikon keskiviikkona eräällä pihalla Perniön asemalla vanhojen omenapuiden katveessa oli hetken aikaa niin hiljaista kuin vain maalla voi. Kohta alkoi kuulua muutakin: vaativa bääh paljasti lampaiden sijainnin, pieni kuopsutuksen ääni kanojen ja pian kaksivuotias Matiaskin ilmaisi vaunuistaan, että päiväunien aika olisi ohi.
Perniössä on jatkumassa Kaurisniemen eläinkoti ry:n toiminta. Yhdistys toimii vanhainkotina niille eläimille, jotka muuten olisivat lopetusuhan alla. Toiminta alkoi Rautalammilla vuonna 2017.
–Siellä meillä loppuivat tilat ihan väistämättä kesken, sanoo Jenna Oranen.
Uuden paikan etsiminen johti Perniöön ja Aimontapontien varteen ja paikka kolahti kerralla.
Tila ei lopu: tiluksilla on kokoa 12 hehtaaria, tontilla on pyöreästi satavuotias asuintalo, vanha talli, vanha navetta ja entinen tuotantokanala sekä pienempiä rakennuksia. Kesken ei lopu myöskään työ: rakennuksissa ja tiluksilla riittää remontoitavaa, raivattavaa ja laitettavaa kuin vain vuosikymmeniä käytössä olleissa rakennuksissa voi.
Uusia eläimiä tilalle ei voidakaan ottaa ennen kuin remontteja on saatu edistettyä. Työt etenevät vähän kerrassaan; varoja yhdistys hankkii pienkeräyksellä, Facebook-huutokaupalla ja paljon tarpeellista on tullut myös lahjoituksena. Ahkerat talkoolaiset saavat jo alkumetreillä kiitoksensa.
–Katselin ensimmäisenä viikonloppuna, kun vapaaehtoisia alkoi tulla paikalle ja siinä nousi tippa linssiin, Oranen myöntää.
Vapaaehtoisille löytyy töitä kykyjen mukaan; johonkin tarvitaan muutakin kuin käsivoimaa. Esimerkiksi hevosten pihaton pohjaa varten yhdistyksen pitää vuokrata kaivuri.
Takavuosina kesäkissat olivat surullinen ongelma, nyt samanmoinen pulma on tulossa kesäkanoista, joita Kaurisniemen eläinkodissakin on.
–Tyypillinen tarina on, että kanat pitää pistää pataan syksyllä. Sitten ei sitä tohditakaan tehdä, kun ne ovat olleet kesän kavereina.
Oranen ja Lindevall miettivät, että jos eläintä ei voi pitää, oikein onkin etsiä sille hyvä koti. Mieleen on jäänyt tapaus, jossa kaksi kania päätyi Kaurisniemen eläinkotiin. Omistaja lahjoitti yhdistykselle sekin jälkeen kuukausittain summan, joka riitti kanien heinään komeasti.
Kahden naisen tiet yhtyivät ratsastuslukiossa ja ajatuksen Perniöön lähdöstä heitti Oranen.
–Hän soitti ja ilmoitti, että minulla olisi hullu ajatus, Lindevall naurahtaa.
Koko juttu 31.8. painetussa ja digilehdessä!
