Kuluva talvi tuntuu synnyttävän ärräpäitä liikenteessä poikkeuksellisen paljon.
Kaupungeissa ärsyttävät aurauksen puutteet ja toisaalta aurausvallit, maalla liukkaus ja kestopäällysteen reiät.Ehkä edellisestä tositalvesta on sen verran aikaa, että liukkauskin katsotaan jo poikkeustilaksi. Toisaalta selvää on, että vaikka urakoitsija tekisi parhaansa, aina on joku jonka reitillä hiekka-auto vielä ei ole ehtinyt käydä ja näin syntyy kuva heikosta hoidosta.
Kelien mukainen hoito on yksi asia, teiden kunto kaikkiaan toinen. Viime päivinä on puhuttu paljon asfaltin reikiintymisestä ja esimerkiksi Turun suunnalla on kirjattu roppakaupalla rengas- ja muita rikkoja. Suuttuminen on ymmärrettävää: liukkaus ja lumisuus voivat kuulua talvikeliin, suuret ja syvät reiät asfaltissa eivät kuulu.
Parannusta ei ole tiedossa: päällystysmäärärahat ovat kutistumassa entisestään. Varsinais-Suomessa ja Satakunnassa päällystetään ensi kesänä noin 200 tiekilometriä. Päällystettyä tietä on pelkästään Varsinais-Suomessa lähes 4000 kilometriä. Priorisointi voi olla todella vaikeaa, jos raha ei riitä edes vilkkaimpien teiden päällystämiseen – eivätkä päällystämisen puutteet ole ainoa korjausvelka, jota niukan rahoituksen aikana alkaa kertyä.
Turvallisuus lähtee tienkäyttäjistä, mutta kyseessä on kokonaisuus. Kiistatonta on, että maantieverkkoa tarvitaan niin ihmisten kuin tavarankin kuljetukseen – kulkivatpa nämä tulevaisuudessa millä käyttövoimalla hyvänsä. Kaukaa ei liene haettu arvaus, että auto- ja kuljetusalan järjestöissä on houkutus tehdä eduskuntavaaleista myös tiestövaalit.
