Teijon koulun jatko nousi, ehkä odotetusti, esille Salon kaupunginjohtajan Antti Rantakokon talousarvioesityksessä. Kaupunginjohtaja esittää, että Teijo olisi yksi kolmesta ensi elokuussa lakkautettavasta koulusta.
Kaupunginjohtajan niukkuutta jakava esitys ei ole pelkkä matokuuri, vaan pysyvä lääkitys; koulujen lisäksi esityksessä on mukana esimerkiksi varhaiskasvatuksen palvelujen ulkoistamista. Työttömyyskin kuormittaa taloutta kahta kautta; työllisyyden hoidosta kertyy kuluja ja toisaalta verotulopohja vain ohenee.
Veikkaus tuskin menee paljoa pieleen, jos arvaa, että eniten tänä syksynä puhuttavat koulut. Teijon ja Pajulan koulujen tulevaisuus on ollut puheena ennenkin.
Teijosta puhutaan toisaalta kehittyvänä alueena, toisaalta koulun oppilaskehitys ei ihan yksiselitteisesti tue puheita. Tilastoista olisi varmasti kaivettavissa esiin, käykö lapsiperheiden muuttoliike sittenkään kyliin vai kohdistuuko se kaupunkien keskustojen tuntumaan. Ovatko maalle muuttajat yksittäistapauksia tai niitä ihmisiä, joilla ei enää ole kouluikäisiä lapsia.
Teijolla kehitys on siinä mielessä isompi arvoitus, että kylässä on työpaikkojakin. Koulun jatkamisesta tulee näin väistämättä myös tietyssä mielessä elinkeinopoliittinen kysymys.
Kolmas muuttuja on pedagoginen puoli; minkä rajan alapuolella pieni koulu ei enää ole tältä kannalta perusteltavissa.
Tilanteessa ei tietenkään oltaisi ilman, että kyse on rahasta. Päättäjien käsissä on, onko koulujen lakkautuksesta arvioitu säästö kaupungin mittakaavassa niin iso, että lappu kannattaa pistää luukulle.
