Lähestyvän syksyn varma merkki on se, että monessa koulussa, kerhotilassa tai liikuntapaikassa palavat valot pitkälle iltaan. Eri harrastukset ovat alkaneet tai alkamassa. Eteläisessä Salossakin on tarjolla paljon harrasteita, joista valita mieleinen.
Hyvä harrastus on kiistatta elämänlaatua parantava asia. Harrastus parhaimmillaan tarjoaa iloa, oppimisen iloa, uusia kavereita, joskus siitä voi kehittyä jopa uusi ammatti ja harrastus voi myös jatkua läpi elämän.
Mutta liika on liikaa, vaikka lähtökohdat olisivat lupaavat. Monessa perheessä tuttu ilmiö on jokaisen arki-illan täyttyminen minuuttiaikataululla, kun jokaisella perheenjäsenellä on harrastuksensa tai useampiakin, eikä toiveista tingitä.
Kuitenkin olisi hyvästä, että osa arki-illoista olisi ohjelmoimatonta aikaa; sellaista, jolloin voidaan tehdä perheen kesken jotain – tai sitten vain olla olla yhdessä sen kummempia tekemättä. Huonoimmillaan kun käy niin, että lasten illat ovat harrastuksista tiukassa, mutta omaehtoiselle puuhaamiselle ja leikille ei jää aikaa.
Vaaranahan on sekin, että aluksi hauskoista harrastuksista tulee rasite, josta halutaan eroon.
Omat käyttöön
Salon valtuustoseminaari on noussut kritiikin kohteeksi. Päättäjät matkaavat pariksi päiväksi Rymättylään pohtimaan syksyn suuntaviivoja.
Hintaa on kritisoitu, mutta se ei ole olennaista; talousarvioon nähden summa on olematon. On selvää, että jonkin verran rahaa kuluu, kun iso porukka kokoustaa, vaikka omissa tiloissaan.
Valinta silti on outo, vaikka Rymättylä kaunis paikka onkin. Jos päättäjillä ja virkamiehistöllä ei ole ongelmia päästä pariksi päiväksi Rymättylään, he voivat sitoutua olemaan pari päivää seminaarissa myös kaupungintalolla tai oman kaupungin alueella. Alan yrittäjiä olisi omastakin takaa. Oman alueen palvelujen käyttäminen olisi esimerkin näyttämistä.
