Annaliisa Salmelin kulkee tottuneesti perniöläisessä metsässä tutkaillen mitä edestään löytää. Piilossa lymyilevät pienet ja somat herkkutattivauvat, eivät jää sienestäjältä huomaamatta.
– Olen sienestänyt pienestä tytöstä saakka, sillä isäni opetti sienestyksen salat ja parhaat sienipaikat.
Silti Salmelinilla on hyvä tapa opetella joka syksy yksi uusi laji.
– Otan aika usein uusia sieniä kotiin mukaan ja tutkin niitä siellä tarkemmin. Tarkastelen lakkia, pillejä, itiöitä, jalkaa sekä tietysti tuoksuja. Ne ovat tärkeä osa tunnistusta. Viimeksi innostuin kehnäsienestä, mutta sitä ei ole löytynyt silmiini kovin usein.
Sienestyksen ohella nainen nauttii silminnähden myös ympäristöstä.
– Metsä on ollut minulle lapsuudesta asti inspiraation ja rauhoittumisen paikka – se on voimavara. Tulen tänne mielellään kävelemään ja rauhoittumaan.
Sieniä löytyy jo, sanoo Turun sieniseuran Jouni Issakainen.
– Tämän vuoden sienisatoa on vielä hankala arvioida kokonaisuudessaan, mutta kannustan silti lähtemään metsään. Kyllä sieltä jo kotitalouksien omaan käyttöön talveksi voi tatteja riittää.
– Kuurottaiset sateet ovat kostuttaneet maan pintaosia, mutta maan syvemmissä osissa on edelleen kuivaa. Lämpöä on riittänyt, mutta syväkosteuden puuttuessa se tekee tämän hetken sienisadosta haavoittuvan ja hyvin paikkakohtaisen.
Koko sieniretki 29.8.lehdessä.
