Arto Fagerströmin kotiovelta ei ole mointaa askelta metsälenkille.
Salakavalasti se kävi, myhäilee Arto Fagerström päätymisestään Eläkeliiton Perniön yhdistyksen puheenjohtajaksi.
Tokaisu tulee lämpimän humoristisesti, mutta sen takana voi halutessaan nähdä huolen yhdistystoiminnalle tärkeästä asiasta.
Kuvio oli tuttu monesta muustakin yhdistyksestä: tekijöitä talkoisiin ja muuhun olisi, mutta varsinaiset luottamustehtävät moni kiertää kaukaa ja niihin suostuvien nimi löytyy helposti parin muunkin yhdistyksen hallituksesta tai johtokunnasta.
Eläkeliiton paikallisyhdistyksen tapauksessa yhdistyksellä on omanlaistaan painoarvoa, sillä johdettavana ei ole pieni joukko: jäseniä on nelisensataa, noin kymmenesosa perniöläisistä. Useamman kokouksen jälkeen Fagerström päätti tarttua toimeen.
Yhtä lailla salakavalasti tai ainakin vaivihkaa voi Fagerströmin kotiovelta päätyä lähimpään paikkaan, jossa saa kunnon kohoamaan. Porstuasta ei ole montaa askelta metsään eikä toisaalta kävelyyn tai pyöräilyyn otolliselle pikkutiellekään. Fagerström on urheilumies, valmentanut aikuisia yleisurheilijoita ja toisaalta muun muassa vetänyt PeU:n urheilukoulua ammoin 1990-luvulla ja ollut seurassa aktiivinen toimija.
Huoli liikkumattomuudesta on mielessä myös, kun pesti puheenjohtajana alkaa. Yhdistys on liikuttanut jäseniään tähänkin asti: järjestänyt pelikerhoja, junaillut jumppia ja keilausretkiä. Fagerström toteaa, että satsaus liikuntaan on kuin satsaisi terveydenhuoltoon tai oikeammin säästöä jälkimmäisiin.
Hikiliikuntaa yhdistys ei ehkä jatkossakaan järjestä, mutta tavoite on rohkaista ja innostaa liikkumaan niin, että kunkin toimintakyky arjessa säilyy. Fagerström muistuttaa, että entistä useampi asuu entistä pidempään kotonaan ja yksi edellytys siihen on se, että lihaksissa on voimaa ja raajoissa liikkuvuutta. Sitä kautta vankistuu myös esimerkiksi tasapaino. Fagerström miettii, että yhdistys voisi tehdä yhteistyötä esimerkiksi koulun kanssa; liikenisikö liikunnanopettajalta tunteja ja osaamista myös eläkeläisille? Toistaiseksi heitto on vasta idean asteella ja Fagerström muistuttaa, että yhdistyksen toiminnasta saa esittää muunkinlaisia toiveita.
Eläkeliiton piiri on muistanut välillä Perkkariakin mielipidekirjoituksin ja kannanotoin, välillä tekstin hännässä on ollut paikallisyhdistyksenkin nimi. Arto Fagerström toteaa, että ensisijaista on pitää huoli omasta jäsenistöstä.
Yhdistys voi yrittää herätellä liikuntakipinää ja toisaalta vaikka jakaa tietoa esimerkiksi kutsumalla eri alojen asiantuntijoita keskiviikkokerhoon. Ne ovat osa säännöllistä toimintaa siinä, missä retket ja matkatkin. Porukalla on käyty ja käydään esimerkiksi teatterissa.
Entä, jos liikkuminen ei sitten yhtään huvita? Ei ole ongelma sekään, sanoo Fagerström.
–Ettei nyt jäisi yksin neljän seinän sisälle murehtimaan.
Tuleva puheenjohtaja miettii, että nykyihmisen on helppo jäädä todella yksin, vaikka kotoa käsin olisikin näennäisesti yhteydet auki tietokoneen ja puhelimen avulla.
Fageström rohkaisee mukaan porukkaan, jos ei tekemään niin käymään kuitenkin ja kuulemaan hyviä juttuja. Yhteistä juteltavaa löytynee eikä ikää tarvitse miettiä: jäsenistön ikähaitari on noin 65 vuodesta yli 90:een. Vasta pari vuotta eläkkeellä ollut Fagerström on porukan nuorempaa päätä ja monen muun lailla yllättynytkin siitä, että työura onkin ohi ja aikaa käytettäväksi vaikka omaan itseen.
– Eihän sitä itse nuorena miettinyt, että entä sitten kun on itse eläkkeellä.
