Kerttu tul kaupast ulos ja Toivoska tul hänt siin vasta ja hää ol sit niinpal mörtteläs. Kerttu kysys, et mitäs teil kuulu. Toivoska sanos, et hänt otta päähä ja oikke raskaste sittenki.
– No mikä nyy o?
– Ku lehres ol uussie tangokuninkaliste kuva, eikä niit kilpailui näytetty ollenka telkkaris. Mää olen koko suve varttonu, et kosk ne tuleva ja nyy ne jo menivä.
– Kyl nee telkkaris näytetti, meekki vahratti melkken koko ehto niit.
– Älä valhettel, misä muka ja kosk?
– Se o se Alfa kanava, siält tule muutaki mukava.
– Mikä simmone o, emmää ol juttuka kuullu. Joku maksuline tiätyst, ei meil simmose nävy.
– Iha ilmane see o, pistäs vaa kanava 15, nii siält se tule.
– Miksei mul kukka ol mittä sanonu?Joka ehto telkkaris natkutetta, et tämmössi ohjelmi on piakkon tulos, muistaka katto, mut eipäs Tangomarkkinoist hiiskuttu pualt sana. Ei sääkä mittä sanonu. Misä simmose ohjelmatiaro sit ova?
– Emmää tiätäny ettes sää tiär. Ne ohjelma näkky, ku ava seen kanava ja sit netis on kans ne ohjelmatiaro.
– Jaa et netis! Siin on kans yks asja ku muu siappa niin pirust. Mun kännykkän sanos ittes ylös ja mää menin kauppa uut puhelint ostama, nii myyjä kysys, et kummosse tarkotukse se tule. Mää suuttusi ja sanoin, et emmää sil peruni meinanu kuari. Mul on tarkotus soitta sil jolla ihmisel ja sit mää orota, et joku soitta mul.
Sit se myyjä kysys, et onko teillä nettiä käytössä. Mää sanosi, et ei ol eikä tul. Sit vast se rupes näyttämä mul tavalissi puhelimi. Tai mitä tavalissi neekkä ny ova, kyl niissäki on jo vaik mitä, jos vaa viitti ruveta niitten kans leikkimä.
Ja nois telkkaruutisissaki muu sieppa nii viätäväst, ku sanota, et tämmössi aihei olsis, mut ei mee sanot enemppä, kato ite netist. No milläs mää kato, ku ei mul sitä ol.
Kerttu koit sano sihe väli, et kyl see nettiki olsis hyvä opetella, ei see nii vaikjat ol, kyl sitä vanhempki ihmine oppi.
Mun tarttis mennä jo koti, ku miäs vartto siäl ruakka.
Mut ku Toivoska ol vauhtin päässy, nii ei hää nii vaa saanu lakkama. Seuravaks hänt ot päähän kaik ministeri ja niitten touhu.
– On nee kans yksi vatuloittijoi koko sakki, ei niist tul yhtikä mittä. Sitä sote ja sote vaa hoeta eikä valmist tul. Muistak sää, ku nuaren ain nypitti päivänkakkara terälehti ja lasketti, et rakasta – ei rakasta, rakasta – ei rakasta, tai sit jotta muut ennustetti. Nyy noi ministeri rytkivä päivänkakkaralehti samal taval: tule sote – ei tul sote, tule sote – ei tul sote. Niil o joka asjas sama peli, kova palkka nosteta vaa ja vatuloitta ja vatuloitta nii ettei hee muist enä itekkä, et mist asjast alunperi ruvetti vatuloima.
– Kyl mun nyy täytty mennä, jäätelökki sulava kassis, sanos Kerttu.
Ku hää kerkis koti, nii hää sanos Unskil, et mää näin Toivoska kaupa eres ja hää protkot niinpal, et mul soiva korva viäläki.
– Mistäs hää ny nii kärmeisäs ol?
– No ku Tangomarkkina pääsivä menemä pettelt ohitte. Sitä sama kyytti saiva sit kaik muukki kuulla kunnias.
Mantar
