Skip to main content

Tammitupa sai helpot ja valoisat tilat

Pentti Rouhiaisen (vas) seuraksi tv-huoneeseen istahtivat Tammituvan pitkäaikainen kävijä Erkki Markkanen, A-klinikalla työskennellyt Seija Kaunisto sekä Tammitupa ry:n puheenjohtaja Olli Lindström.Lounasajan tulo ei jäänyt tiistaina Perniön Tammituvassa epäselväksi. Valmista on, huikkasi Marjo Rivinoja keittiöstä ja kohta alkoikin jo ruokasalista kuulua aterimien kilinää.

Kinkkukiusauksen päälle syötiin kakkukahvit, olihan päivässä tiettyä juhlavuutta.
Tammituvan toimintakeskus sai aiemmin syksyllä uudet tilat Vuorilinnantien alusta, huoneistosta jossa ennen toimi päiväkoti Pesä. Tiistaina vietettiin avoimien ovien päivää.
–Saimme hyvät tilat, tänne on helppo tulla, kehuu Tammitupa ry:n puheenjohtaja Olli Lindström.

Näin on, jos verrataan pitkien rappujen päässä olleeseen osoitteeseen Karlstadintiellä tai edelliseen paikkaan Lupajalla, minne tuli kirkonkylästä vähän käveltävää.
–Ja tässä on bussipysäkkikin ihan kohdalla, muistuttaa Tammituvan toiminnassa pitkään mukana ollut Pentti Rouhiainen.

Tammitupa on kolmen kauppaa: taustaorganisaationa on A-klinikkasäätiö, josta tulee ohjaaja. Varsinaisesta toiminnan suunnittelusta vastaa Tammitupa ry. Vuokralla ollaan kaupungin omistamassa huoneistossa.
–Ja talkoohenkeä oli siinäkin, kun tiloja yhdessä maalattiin, sanoo ohjaaja Gunnar Blomerus.

1960-luvun huoneistossa riittää valoa ja neliöitä: yhdestä kulmahuoneesta tuli käsityöhuone kangaspuineen ja ompelukoneineen, viereiseen huoneeseen rakennettiin pieni puuverstas, jossa on sahat ja pylväsporakoneet ja muut.
Keittiö ja ruokasali ovat keskellä huoneistoa ja toisessa päässä ovat televisiohuone, tietokonehuone ja toimisto.
–Vakiotuoli löysi paikkansa, myhäilee Rouhiainen ja taputtaa nojatuolinsa selkänojaa.
–Uudet tilat saivat muutaman uudenkin ihmisen tulemaan Tammitupaan ja jokunen vanhakin jäsen on taas aktivoitunut, Blomerus kertoo.
Syyt tulla Tammitupaan voivat olla moninaiset – tai hyvin yksinkertaiset.
–Jäin työttömäksi ja olin vähän aikaa tuossa kirkolla kiviä potkimassa. Sitten oli pari tuttua kaveria menossa Tammituvalle ja menin siinä mukaan. Sillä tiellä ollaan, Lindström muistelee.

Jaa artikkeli: