Teiden ja rautateiden kehnoon kuntoon suivaantuneille tuli ainakin pieni lahjapaketti tiistaina, kun hallitus päätti esittää lisätalousarviossaan määrärahoja väylien ylläpitoon ja rakennushankkeisiin.
Ratahankkeista eniten keskustelua on alueella herättänyt vuosikymmeniä esillä pidetty oikorata Salosta Espooseen. Suunnitelmat ovat toisessa päässä jopa niin pitkällä, että rakentamistöihin voitaisiin melkeinpä alkaa. Hanke jakaa mielipiteet vahvasti; yhtäältä rataa perustellaan elinkeinoelämän ja aluekehityksen tarpeilla, samoin ympäristösyillä kuten junia yleensäkin. Viimeksi mainitut ovat myös vastustajien listalla; rata kiistatta tekisi maisemaan ikuiset jälkensä.
Eräs vakiokysymys vastustajien suusta on, tulevatko rakentamisen kulut koskaan takaisin.
Kannattajien perusteet tuskin ovat paljoa muuttuneet siitä, kun ensimmäinen rata Suomeen rakennettiin: talouselämän tarpeet painoivat varmasti vaa´assa ja mahdollisuus entistä nopeampaan liikkumiseen kutkutti.
Jos oikoradasta tulee totta, on ensimmäisiin koeajoihinkin aikaa vielä vuosia. Sen aikaa palvelee kuten tähänkin asti vanha rantarata, jolle lisätalousarvio lupailee korjausrahaa. Näin pitääkin olla; rata ei suinkaan muutu yhdessä yössä kelvottomaksi, vaikka uutta piirrettäisiinkin. Infrasta on pidettävä huolta.
Kyse ei ole yksin Varsinais-Suomen tarpeista, vaan siitä, että koko Raasepori ja Hankoniemi satamineen tarvitsevat yhtä lailla kunnon radat. On hyvä, jos lääninrajan toisellakin puolen on väyläinfra kunnossa. Matka sinne ei ole kovin pitkä; osalle perniöläisistä luontevin junamatka Helsinkiin käy Karjaan rautatieaseman kautta, siis rantarataa pitkin jatkossakin.
